kadulla kävelee kuuluisa näyttelijätär

          hänet ohittaa mies
miehen päässä on multainen pipo
           mies vääntää niskojaan varmistaakseen
       oliko se todella se
            
                                                    mies harmittelee
                                           jäi hattu nostamatta

                               M U T T A
            H U O M A U T E T T A K O O N

   ei maalainen olisi

                kaupunkilaista huomaavaisempi jos

                                   voisi valita

Vaatelias ehdotus

Valtakuntani periköön ruumiini syöjä.

Sillä koiranpäinen Midas olin minäkin aikanaan,

vapaaherra ja kokonaan omavarainen.

Kuin Henrik VIII minä katsoin raveja

ja annoin vaimon roikkua rauhassa.

Kuin Kippari-Kalle söin pinaattia ja rähisin.

Kuin Nuwas roikuin lastentarhojen lähistöillä,

kuolasin ja haisin karmivalta menneisyydeltä.

Kontulaan minä läksin maailmanloppua vartomaan,

laukussa homeista leipää ja piimää, suolaa,

retkilapion lavassa verta ja multaa,

vuoriin ommeltuna hämäriä velkakirjoja.

Lapseni opetin kaluamaan luita jo ennen syntymää.

Smór?

Aamulla poimin raitiovaunusta
keltaisen paperitollon –
ryppyinen mytty osoittautui
muistilapuksi.



Miksen menisi
sisälle tähän elämään,
tuumin ja suuntasin
Kontulan S-Marketiin.

Silmistä näkee kaasukammioon,
ja aamuisessa suussa kulunut kieli
kuin siivoamattoman julkisen vessan
pisuaarin alle heitetty
epämääräinen paperitollo.

Ilta tuli ja meni
kuin taksikyyti Moskovassa:
satunnainen kaukasialainen perheenisä
hankkii ratin takana lisätuloja,
kenties näyttää kuvia perheestään
tai ajaa sivukujalle ja ryöstää hädissään,
koko humalan siunaama elämän rikkaus
ja köyhyys.

Tallinnan Katariinanpuistosta
minä löysin tammenterhon,
jolla on taikavoimia.
Kannan sitä taskussa,
tai kämmenellä
kun menen asuntonäyttöön
minulle tulee oravia mieleen.

Ennen kuin nämä mättäät ja kannakset ja höyryävät nevat vuorattiin mukulakivillä, ennen kuin rattaat kolisivat niillä, ennen kuin rattaiden kopeissa kalisivat puuhkiin ja puuteriin pukeutuneiden naisten hampaat, ennen sitä aikaa tästä kulki huurteisina aamuina lammelle peura. Ei, ei tästä vaan

.................................................tästä, mihin auringonvalo kävi sumuisin raidoin ja kaarevat männyt loivat holvikaaren – ihmisen silmään olisi näyttänyt kuin lampi kutsuisi ryypylle – tästä kulki peura aamuisin herättyään ja haisteltuaan kumppaninsa turkkia ja kiehnättyään sen lämmössä niin että sai tarpeekseen. Molempien ikäväksi peura lähti, ja kylmä pimeä metsä tuli vastaan ja eläin sulki itsensä suojautuakseen. Matkan taittuessa jäätynyt sammal ratisi kavioiden alla ja peuran silmät vetistivät pakkasen pelosta ja petojen. Rannalla eläin rikkoi kuonollaan järven ylleen kehräämän kalvon ja joi, kunnes jäähileisestä vedestä turvonnut vatsa painui maahan. Ja peura palasi lämpimään pesäänsä missä kumppani uinui päiväunta, kävi siihen makuulle ja soi itsensä jälleen olla aivan kokonaan auki. Vaikka vatsassa yhä kylmäsi, oli silti hyvä.

Muistiinpanoja Tallinnasta

Joka aamu Tallinnan rahvas
astuu linja-autoon,
kulkee Lasnamäestä Vanalinnaan.

Siellä rappaa keskiaikaista laastia,
oikoo rännejä, viilaa mukulakiviä,
konservoi lohikäärmeenluita,
Tallinnan uuttera väki.

Ulkomainen taidehistorioitsija
kulttuuritoogassaan
arvuuttelee Kadriorgin alkuperäisväriä.

Viereinen Meri huutaa Ilvekselle ohjeita,
kalisutan hampaitani räntäisellä torilla.

Ilta rantautuu,
Tallinnan ahkera rahvas
köröttelee lähtevien laivojen ohi
takaisin Lasnamäkeen.

Viiden ja korkealla

Kun kärpänen heittää ylävitosen, eihän sitä oikein tiedä miten vastata. Olen viiden ja makoilen uuninpankolla. Jos kömmin nurkkaan kyyryyn, huone peittyy ja näen televisiosta vain mustan yläreunan, josta työntyy harmaa kiiltävä teksti. Isästäkin vain hiukset, niistä höyry nousee, saunahöyry, ja kuulen Kari Salmelaisen äänen ja orkesterin välisoiton kun sanotaan jotain hauskaa. Tähdet ovat kaukana, myös niiden valo matkaa kauan. Lyön kärpästä avokämmenellä, napakymppi. Ehkä se olisi toivottanut minulle hyvää nimipäivää, kaiken varalta, eikä olisi surrannut enää pitkälti. Palatessamme kaupunkiin puut moottoritien varressa palavat. Äiti katselee keittiön ikkunasta naapureita, pasta unohtuu liedelle. Inte al dente, veli sanoo. Kun isä heittää ylävitosen, en oikein tiedä miten vastata. Pöydän alla sisko kutoo seittiään.

Juhani-pappa uuninpankolla

Juhani-pappa uuninpankolla,
miettii kengän ominaisuuksia:

Kengällä kävellään,
mutta jos rakkuloita tulee,
niin ei voi kävellä, ei,
kengän pitää olla halpa,
ei ole hyvä pröystäillä,
eikä prameilla. Muuten,
niin kuin Jurvasen ylpeä isäntä,
sitä löytää takapihalta
lastensa rakentaman
pyramiittihauvan.
Minkä tähen semmosiakin
rakennetaan, keskelle
peltoa, sitä en ymmärrä,
jos päälle jaksaa kiivetä
ei näje kun peltoa vaan
ja poroaitausta ja muistaa
keskeneräset hommansa.

Juhani-pappa uuninpankolla
puhaltaa saviseen kukkopilliin:

TUU-UT-TUU.. köh köh,
musiikissa on hyvä asia,
mutta siinä on syytä olla tahti,
mieluiten polkan,
pilli ja kengänpohja,
siinä soittimet,
ei tartte olla kalliita vehkeitä,
vaan tarkat sormet
ja sattumaherkkä korva,
elikkä taju, ja niinku
Satakieli-Matias sanoi,
että talo se raikaa
kun rytmiä poljetaan,
mutta ei jos on parkettilattiat,
tai jotkut laminaatit,
vaan pitää olla tuppeensahattua,
se on hyvää puuta.

Juhani-pappa uuninpankolla
ei aivan pienten asiain parissa
puhdehetkiään vietä.

kenkä

siihen voi laittaa jalan
sitä voi kopistella
siitä voi saada rakkulan
sen avulla lapsi oppii sitomaan rusetin
se suurenee iän myötä
kunnes lopulta kasvaa enää leveyttä
se tuo mieleeni kävelyn
se tuo mieleeni tien
se tuo mieleeni matkan
se tuo mieleeni nepalin
se tuo mieleeni vuosittaiset jakkitaistelut
kuulemma
se vertautuu penikseni kokoon
se tuo mieleeni keilahallin
ja hien hajun siellä
ja hienot illallistanssiaiset
ja nahkan hajun siellä
ja sikarin
ja hien hajun siellä
se sopii tuhkimon jalkaan
tuhkimo on ihminen
      suden jalkaan se ei tietenkään sovi
se on fallossymboli
se on vulvasymboli
saada kenkää tarkoittaa
saada potkut
saada potkut tarkoittaa
menettää työnsä
niinpä se tuo mieleeni yhteiskuntamme tilan
etenkin erään kengättömän miehen
raitiovaunussa
miestä nauratti hirveästi jokin
mitä itse en oikein tajunnut
illalla
sivistynyt ottaa siitä jalan pois
laittaa sen telineelle
siihen missä on sen pari
sen sijainnista suhteessa
toisiin kenkiin kenkähyllyllä
saatetaan riidellä verisesti
sillä voi heittää vesilintua
sillä voi heittää austin powersia
sillä voi heittää george w. bushia
osua keskelle otsaa
ihan keskelle otsaa
ihan vittu keskelle
george w. bushin otsaa
maailmassa jossa
on kaikenlaisia
ihan todellisia
ja mahdollisia
mahdollisuuksia

KAUHU!

Pimeys: sysi ja säkki,
yö,
  musta kuin läkki.

Alkukantainen vaisto
se vain
         ei muuta,
ei epäuskoa,
         kiljaisuun suuta.
Luutasi kaluaa,
         lihaa kun haluaa
peikko tai susi,
         puun juurella kusi
ja kusijan veri...

 ...vain kaiku
        syysyöhön
                   kipusi.

Otan varmuudeksi kaksi säkkiä, jos

kuitenkin tulee sen verran.

Hän souti selälle, veti verkot, ja tulihan sitä.

Olipa hyvä, että otin kaksi säkkiä, vaikka

olin olla ottamatta, hän mietti.

Pirtti

Niin, Antti Hyryltä on nyt tullut uusi kirja, Uuni sen nimi on, se kertoo uunin muuraamisesta. Antti on kotoisin sieltä mistä minäkin. Minä en näe enää lukea sillä olen niin vanha, mutta Antin edellisen kirjan Aitan näin vielä lukea, kun olin silloin vielä nuorempi, siitä on nyt kymmenen vuotta. Aitta on hyvin mielenkiintoinen kirja, se kertoo että mitenkä aitta rakennetaan, mutta se on paljon aihettaan suurempi kirja. Kuulemma on tämä uusikin kirja Uuni, tai niin Antti kuului vävyn naapurille sanoneen, niin, se naapuri on tehnyt yliopistolle tutkimusta Antista ja sitä kautta sitten tuntee sen. Niin minäkin sen tavallaan tunnen, tai tiedän Antin kuulumisia ainakin, kun Anttihan ei haastatteluja anna. Antti ei pidä julkisuudesta, uskovainen kun on. Tai onko sillä mitään tekemistä sen kanssa.
Antin uudessa kirjassa voitaisiin puhua eurosta, kun se on kerran tullut tällä välillä. Voisi ostaa muuraaja vaikka muuraustarpeita ja eurolla pitäisi sitten maksaa, vaikka enhän minä mikään kirjailija ole. Silloin kun Aitta julkaistiin, ei ollut euroa meillä, siitä on nyt kymmenen vuotta. Euro on ollut jo seitsemän vai kahdeksan vuotta. Seitsemän. Mutta minun aikakäsityksessä se on lyhyt aika, minulla on jo ikää ja kokemusta. Eivät uudet asiat oikein tahdo tarttua, valuvat vaan. Ne huomaa kyllä ja niitä saattaa katsellakin hetken, mutta pidemmälle ei jaksa kiinnostaa, sellaista se vaan on.

Varpaiden lämmittelyn alkeet

Missä kauppaa käydään,
  siellä ihmiset kohtaavat
mietin
     post-apokalyptistä maailmaa
  Haminan Sokoksen parkkihallin
        rullaportaissa,
  miten tulla osaksi
           metsien kansaa metsissä
kravattien lakastuessa
       kun yhteys toisiin maihin
saadaan kärpässienten myrkystä
  kun kieltä tärkeämmäksi
      käy kuuluva kutsuhuuto

En tiedä miksi västäräkki häntäänsä heiluttaa,
mutta jotenkin kai, omalla tavallaan, se tuo
tasapainoa maailmaan.
                    Korjaa rtymin
                    nyrjähdyksiä.

Älä väsy, västäräkki, paskanna,
paskanna päihin.
                    Ärsytä, ärsytä
                    aijeeraa niin,

että pölykapselia potkaistaan,
huudetaan perkelettä, saatanaa,
turhaudutaan: olkoon koko paska,
ketjussa tupakoidaan ja
                     tapellaan,
                     humallutaan,
           onnettomina kuollaan
               kerta kaikkiaan
           unohdetaan
eläimen tarkoitus kokonaan,

yli -
    päänsä

vähiten menehtyy, kun hyväksyy
että tyhmä voi olla, olematta
toisten tunkiolla.