Pääsiäisen vietto aloitetaan kaukaa

Hauenleukaa, ketunkieltä,
rullit pelaa rulettia
kasinossa Virvon-Varvon
Yöpelivuoren huipulla.

Sammaleinen huutaa "Pashaa!"
kun vuorenpeikko diilaa ventin.
Korppikissa Paavo-Paavo
pelaa viimeisenkin sentin.

On yöpelivuori kumma maa.
Sielt' näkee Marsiin Jupiteriin
ja raha on vain lakritsaa
Tarot-Hold'em-poker -eriin

Vaik' nuoruus myötiin Sedulle
on täällä runsaslukuiset
noitavoimaa käyttelevät
akat anopinsukuiset.

Pistekirjoituspääsiäismunaleikkuri ja loppusoinnullisuutta

                     

                                   .
                          ..               ..

        Kaduilla hiekkaan hukkuneita kaloja,

              ...                                     ...

        pelloilla pudonneita sateenkaaren paloja.

 
         . .                                                 . .

 
        Taivaalla sokeiden noita-akkain taloja:

              ..                                          ..

        kellareissa muinaisten laulujen saloja.

                                 . . .

Lätyt

Ainekset:

1l maitoa
3-4 kananmunaa
3-6dl vehnäjauhoja
100g sulaa voita
paljon sokeria
suolaa

1. Riko kananmunat punaiseen taikinakulhoon ja sekoita joukkoon maito.

2. Sekoita joukkoon myös vehnäjauhot, suola, sokeri ja jäähtynyt voisula. Anna taikinan tekeytyä vaikka savukkeen verran.

3. Älä ajattele liian maailmankatsomuksellisia asioita. Tässä vaiheessa on hyvä olla ystäviä.

4. Paista lättyjä jollakin paistinpannulla molemmilta puolilta kunnes väri ja koostumus ovat sopivia.

5. Tarjoile löytämillesi lautasille suoraan pannulta. Joka toinen lätty syödään sokerin ja joka toinen mansikka-vadelmahillon kera.

6. Istu välillä itsekin syömään. Joku varmasti paistaa mielellään. Juo salmaria, maitoa, vettä tai olutta. Vaihda halutessasi levyä.

Minne sun häntäs kääntyykään

                  

                                              k

                                          es 

                                       kel

        oikeistolaiset ei      läo     vasemmistolaiset ei

         tajua ihmistä        lla        ymmärrä maailmaa

                                    anv      

                                     äli

                                     npi

                                    täm

                                  ättö

                                 m                                   

                              i

                         ä                                                     

Kaiken merkityksettömän

puolinaisen läpäisee

tempominen ja huuto!   

     Siisin otkeuneet 

paonte äät,     iina ako mata

anoi hän,           nä uun anna

nsosan.                  rastea ili

ANNA!           .           ANNA!

Nii iäki                  e se o ma

inule an,           et si a muta

yinäine lta,    ä nin set vai on 

     minä asan siuki.

Чингис Хаан (jatkoa Aasian-matkalle)

Улаанбаатар. Hiekkakaupungin rautatieasemalla aurinko sytyttää minussa katumuksen, siristän sille silmiäni ja avaan rutistuneen runosi: kynän lyijy on jauhottunut yli paperin sinisten ruutujen, sanoista ei saa selvää, enkä minä opetellut niitä ulkoa. Pöly pyyhkii pääkaupunkia, pikkutyttö haistaa minusta Suomen ja tarjoaa yösijaa kasvoliinansa takaa. Tyttö ei halua hiekkaa keuhkoihinsa, aikoo elää pitkän ja hyvän elämän, niin, tästä maasta saa tätä nykyä sellaisiakin.

Говь. Autiomaa opettaa minua, ja ihmiset: purista oikeaa kyynärpäätä, iske nimetön votkaan, sormi otsaan, ole itse Tsingis-kaani, ota selvää kiinalaisista vakoojista, myrkystä jota ne käyttävät, kuinka se värjää hopeasormuksesi kuolemanvihreällä. Ja Gobi jatkuu ja jatkuu kuin ei olisi alkanut, kuin ei aikoisi loppua, jossain näkyy eläin, jossain ihminen, jossain taas eläin: etäisyys olentojen kesken mittaamaton.

北京. Kuin matka alkaisi todella vasta nyt! Tunnen sen muurin luikertaessa ikkunan taa: kuinka vuosituhannet piipahtavat vierellämme, vaihtavat muistoja raiteiden kanssa, pujahtavat yli kukkuloiden – savusumu on lannistanut ne haltuunsa. Toriaukiolla joukko mustahiuksisia osoittaa mieltään. Tianmen valittaa, vääntyilee, tärisee; vastakuivunut veri halkeilee protestoijien jaloissa ja saa kengänpohjilta viimein väsyneen vastauksensa, marssin puhki kuluttaman: M   DE    IN    CH    A.

Sensationalistinen mielenosoitus

Mielenosoittajien banderollit liehuivat:

SUUTELE MINUA SILLÄ JUMALAKIN ON VAIN ELÄIN!

ja iskulauseita huudeltiin:

PLURTS! SILMÄMUNA PIRSKAHTAA!

ja leski itki:

UHMÄIKÄISENÄ PUTOSIN PUUSTA PÄÄ EDELLÄ!

Riveissä marssivat
hyvät UIMARIT,
miehet joiden sormet ovat
SIRKKELEIDEN katkomia,
huonot kitaristit
ja ne melkein viisivuotiaat joita on LYÖTY
paistinpannulla OTSAAN!

Nulikkamaista HYSTERIAA,
tosi paljon         HUONOA PUKEUTUMISTA
alastomuutta HÄPEÄMÄTTÖMÄSTI
jne.

VAU!!!!!!

narskutusta, kitinää, pöllyä, mölinää, jyskettä, joku kävelee johonkin pahki,
uhkaa, syljeskelyä, hätäsoihdun punaa ja sinisiä vilkkuvaloja, serpentiinejä,
pillejä, piilo- ja polttopulloja, professoreita, kauhua ikkunain takana, älykköjä,
työläisiä, Töölöä kohti laulaen, suurten massojen hengitys kohoaa pilvenä
taivaalle ja huuto kuin ukkonen vie aatteen ilosanomaa maakuntiin!

esim. pussailua tjms.... / esim. keväistä pussailua tiistaina: so. pussailua pölyisellä kadulla / esim. Fabianinkadulla / tiistaina / pölyisellä jne. / tai esim. tosi pölyisellä kadulla / eli esim. pussailua TOSI pölyisellä kadulla / (että pöly menisi sylkeen jne.) / so. esim. tosi, tosi, TOSI pölyisellä Fabianinkadulla tiistaina / tjms.... / so.... / öö... / hmm: / pussaillaanko? / esim. keväisesti & pölyisesti tjms. / kadulla / (niin että hampaassa narskuisi illalla hiekka) / so. se olisi esim. sellaista että: / muodostuisi tahna? / (jne. / pölystä & syljestä / hyi...) / tai: / ”mmmh...”? / eli esim. pölyisellä & keväisellä & tiistäisellä Fabianinkadulla jne... / öö... / eli hmm: pussaillaanko? / tjms....

Kolme päivää kevätpäiväntasauksesta

Tervetuloa

sateenkaari,
villasukat ja minihame tälle vuodenajalle
ja matka lasinpuhaltajien maailmaan,
josta salaisuuksia kaikelle ystävyydelle.

Tervetuloa

sävelet akustiselle kitaralle, teepensaan oksat
ystäväni indonesiasta, nepalista, mustarastaat
eikä elämää tarvitse kiirehtiä.
Tämä syntymäpäivä on jo kolmas peräkkäin.

Juhlaflarf

Euli is obsessing. Parkka innostuu perheestä, letuista ja salmarista enemmän kuin nykyteatterista. Euli tykkää omasta elämästään! Happy happy joy joy! ^^ Parkka jutteli eilen viikinkipolitiikkaa... Euli on jossain Vallilassa huppelissa, Pauli paistaa lettuja ja aamulla töihin jee! Parkka is obsessing. Euli toteaa, että kannatti lähteä Joensuuhun. Parkka väsäsi ruokaa ja kuunteli flamencoa: maccheroncini al fumé ei ollut Lucia de Medicin suosikki aivan suotta. Euli: lasten mehuretki päättyi ikävästi… Parkka: Apuva, tässähän tulee ihan kiire elää..! :D

(Thank God there are open wlans around here too: Euli & Parkka are obsessing…)

Parkka ei tahtoisi lukea pääsykokeisiin, vaan päästä vain maagisesti sisälle. Tyhmä koulu. Euli on kotona yksin ja perin tyytyväinen tilanteeseen. Parkka: karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. Euli is obsessing. Hyvä olut, parempi mieli. :D Parkka bought a train ticket: hong kong – beijin. xD… ikävä äitiä jo nyt. Euli aikoo korkata tänään yhden oluen. Parkka tietää nyt, miksi niitä särkylääkkeitä määrättiin.

Taitaa jälleen miehen tie viedä wirtaa hakemaan. :)

---

Koostin runon Facebookin kaveripiirini tilapäivityksistä. Se juhlistaa runoblogimme ensimmäistä täyttä kuukautta. (Mietin sitä runoa, jonka aioin kirjoittaa, enkä minä siitä liian innoissani ollut. Oli vaikea keksiä mitään sanomista.)

Mietin sitä runoa, jonka aioin kirjoittaa, enkä minä siitä liian innoissani ollut. Oli vaikea keksiä mitään sanomista. Menin viimekesäisten koivunlehtien luo. Katselin lumen sulamista, varjoani rapakoista ja tien yli virtaavia puroja. Luonnossa nokkeluus kasvaa jo vaienneen päälle. Ihmiset syöksyivät lenkkipoluilla pitkin askelin, kuin avonaisten hautojen yli loikkien, hännillään viinaa ja tupakansavua. Jos juoksee ympyrää, ei tarvitse pysähtyä. Mutta ajatukset syntyvät jos osaa olla nälkäinen ja huojua kuin puu, tanssia kuin savu saapuen mielen tilaan, asemalle jonne ei ole raiteita.

Cunt

Patsaaseen unohdettu Minna
mittailee toreja ja miettii: kaupungeista
jokainen on veistänyt minut itsellensä.

            Kevät on unohtanut koivuun naistenlehden.

Niin, jos Minna olisi täällä, ehkä
se ramppaisi kokouksissa, painisi
naisen eurosta, tietäisi kaikki
eufemismit pimpille. Öisin
se tuijottaisi mieheltään salaa
huippumallia: se on haussa taas.

             Lehden on hyvä, sillä koivu on puhelias.

Ja kun lapsenlapsi kiipeilisi puussa
Minna ottaisi siitä kuvan.

Minna Canthin päivä

Runo on koostettu avant-gardistisella metodilla, jossa joukko (20) ihmistä kukin kirjoittaa yhden rivin tietyn teeman (tasa-arvo) ympäriltä, koska suuri taiteilija (minä) ei jaksa koska on lievästi päihtynyt. Koostin aineistosta tämmöisen.

Kenellä on kanttia olla Minna?
Kuka huolehtii miesten tiskivuoroista,
asevelvollisuuden pakollisuudesta,
villasukkien materiaalista?

Tasa-arvo ei ole pelkästään naisten asia.
Ei vain lievästi päihtyneiden kiihkeää,
kiihkeää, vauhkoa, hurmioitunutta.

Päiväuni

Rautatieaseman torni on vetänyt hupun ylleen.

Pian se kampaa hiuksensa niskaan, jyrää kohti vanhaa
kouluaan, alkaa nauraa; ukkomauseri laulaa lauluaan.

Myöhemmin samana päivänä Elielinaukion
ikipölystä löydetään kaiverrettu viesti Edelfeltille:

Förbannad vore den dag då jag föddes! :(

Niin käynnistyy junien joukkopako Pohjolaan, ja vain kotvan kallioon 

pultatut raiteet jaksavat rimpuilla pendoliinojen painon alla:

junat ottavat aikansa, mutta viimein asettuu teräs, maata sitova.

Det är nånting som sparkar i magen,

som driver bort vardagens dystra skuggor ,

som den friska sefyren.

Jag vill inte ha svenska med dig,

särskilt inte med dig,

inte på egen hand heller,

inte på någon grupp.

Fastän jag anar hur det känns

när svenskan går,

när de grotigt uttalade ord

böljar på tungan 

lungt utan rädsla för fel,

utan osäkerhet,

naturligt som magin

och utan viljan att sluta.

Kolehti

Kuinka   joku  ei   saata   antaa  katusoittajalle   rahaa
                      viiksiveikolle       vahaa
                      Saatanalle              pahaa
              anorektikolle                     mahaa
                 stand-up-                            HA-
          koomikolle                                  HAA
           taikurille                                      sahaa
       runoilijalle
   katusoittajalle                                      pari €.
            runoilijalle
                            antakaa              antakaa
                                           mulle

Katu

Kaikki mikä on metsästä paennut
häntää hakee, päissään jahkaa.

Tyhjiinluikerreltua luotua nahkaa,
moreenia, puoliavointa silmää,
sydänkohtauksen saanutta mustetta.

Iltaisin katu kevenee,
nukahtaa, kohoaa,
levenee taivaalle.

Stockmannin ja citykäytävän välillä ei ole suojatietä, tai sitten se on kävelty pois

Ajankohtaisia asioita

Katselen kadulle.

Siinä kävelee vasemmistolainen

ja sitten puolueeton ihminen

kantaa pitsalaatikoita

ja sitten citykani.

Varsinaiset arpajaiset.

Janin runo kommentteineen suurenee klikkaamalla.

Nuoruutta ja haiku

Lakritsainen kaktus
Jaurakaisjärven jäällä

niin valkoisella
kuin rukous syntisen
tai käsipyyheteline
vessan julkisen
puhtoisella kielellään
puhtaita käsiä nuolee.

Uni on kaunis

vaan siitä huolimatta 

     käensukuinen.

Haiku

Lapsi nukkuu jo.
Rukous lukematta.
Unet kauniita.

Nocturne

Kun maailma sinikalpeaan
varjoverkaan verhoutuu
ja luoja lantin lompakostaan

taivaan kaivoon vippaa

nukkuu suuri kaatopaikka
tähtien tähteitä täkkinään
koko luomakunnan näkee
suurena jätesäkkinään!

Pitkäpiimäisesti maito
kylmäkaappiin happanee
       mut unen utareesta imettyään
    se kahvikermaks kelvannee

ja huulipuna puolestamme
vierellään deodoranttia
kylpyhuoneen komerossa
keksii kauneusunia.

Lepää myöskin lamaantunut
     (Pian aamun näätä säntää esiin!)
luuta, seinää, TV satoi
arjen räntää sielun vesiin
           Ja tietty: suurin sallittu määrä
(siis paljon) kaikkea hyvää!

Ja yksinäisen yöpyssyn
kromattua mollia
unohdettu trubaduuri
soittaa, näkee nollia.

Vaik' keuhkollisen hämärää
voi hengittää myös lapsen suu
se kumman taitavasti uinuu:

lulla lolla

lalla luu.

Hyvää yötä!

Todella tarkoitan sitä: nukun täällä tavallisesti mainiosti. On sopivan hämärää ja seinät ovat kaukana; myös katto on ihanan korkealla. Avoin ikkuna pitää ilman raikkaana, ja näin keskikesällä lämmintä riittää myös öiksi. Lisäksi kauniin talonne sävyisä/ihmisläheisyyttä huokuva ilmapiiri pidättää minut näkemästä liikaa unia. (Ne ovat usein painajaisia, joten mielelläni pysyn niistä loitolla.) Myös sänky jossa annatte minun nukkua on miellyttävä. Aamulla saan herätä kirkkaaseen auringonpaisteeseen tai esimerkiksi lintujen liverrykseen. Nautin myös aamiaispöytäkeskusteluistamme, joissa käsittelemme Aamulehden äärellä poliittisia/moraalisia kysymyksiä. (Ajatuksenne ovat usein lapsellisia, mutta kuuntelen niitä mielelläni. Lisäksi teidänkaltaistenne ihmisten mielipiteet ovat hyödyllisiä omien näkemysteni jalostumisessa.) Hoidatte myös puutarhaanne kadehdittavan huolellisesti.

Niin, huomenta. Tai esimerkiksi päivää. Tarkoitan sitä todella.

Aurinko mollottaa:
Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää!
Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää!
Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää!
Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää!
Päivää! Päivää! Päivää! Päivää! Päivää!
Päivää! Päivää! Päivää! Päivää!
Päivää! Päivää!

Mutta Kuu kysyy kuulumisia
ja katsoo kuin olisitte kahdestaan.

Auringonpilkku

Asioista pitää puhua niiden soikeilla nimillä.

Se onkin minusta
aina ollut parasta

                   hihhuleissa, ja

asiat pitäisi myös ottaa kuten tyhjä tapetti:

mahdollisuutena,
kuitenkaan unohtamatta
häntä joka värjäyttää hiuksiaan

                                kylpyhuoneessa.

Ja vielä asioita pitäisi käsitellä kuin
             malttamattomana
                   laskevaa

aurinkoa. Että mitä oikein murehdit.

Pääsethän aina

perille,

Runo jonka Pauli saneli Kalliosta puhelimesta päihtyneenä Erkalle joka oli Pielavedellä ja editoi sen iPhonella joo

Ongelmat muuttavat uusiin huoneisiin
tapetoivat seinät
katsovat peilistä värjättyjä hiuksiaan.

Jos joku nousisi kuolleista nyt.

Tamperelaiset eivät tiedä mistä minä olen
eivätkä kuopiolaiset että kuka.

Istun kahden miehen kanssa Kalliossa
imukuppipyssyissämme ei ole imukuppeja
täältä näkee jokaiseen naapuruston valaistuun kotiin
kuulee parisuhdekriisit.

Hiljaa latautuu Youtube.

"Tää oli mun lemppari Speden sketsi
kun olin lapsi
tai ok tää on remix
kuunnellaan se silti."

DJ Valdemar, Matti "Huuhaa" Innanen?

Särvin olutta,
merkitsen asioita muistiin.
En kuvittele liikoja,
unelmat kuolevat.

RAUS!!!

kiuas lämpenee puilla
puut tulitikuilla
tikut karvakourilla
kourat xbox-ohjaimella
ohjain johdon virralla

me pelataan skate 2:ta ja mortal kombatia
gta iv ei toiminut
kaupunkilainen naarmutti sen
tämä on iso talo minä
umpeudun olen hanki minä
kovetun olen kanki minä
päivitän runoblogia
iphoneella mies kyntää peltoja
koneella minä sulan olen jäätä
minä haisen olen näätä katson ikkunasta
säätä syön pottuja karjalanpaistia
punajuurisalaattia täyttä
päätä

illaksi voitte pojat lämmittää pitsaa minä menen toistaiseksi nukkumaan (pakasteessa on jäätelöä)

punajuurimeditaatio

vieraan planeetan pinta myrskyävä Jupiter-juuri
                                                   
             mikä on suurin ilo rukous leikki uni
                                                   
                   vai punajuuren tuijottaminen sen valtavaa
                                                   
                     hiljaista maisemaa mykistyen tutkivan
                                                  
                           katseen halu sukeltaa seisauttaa aika
                                                  
                           ja saada pinnan kuviot virtaamaan
                                                   
                  silmiäni kauniimmin viiniä ja muuta
                                                  
        vähäistä punaa kauniimmin ja muuta
                                                                
              pimeydessä syntyvää ja vaarallista
                                                  
                   kauheammin kuin jalo teko
                                                  
                       tässä likaisessa maailmassa
                                                                      
                       vai mikä muu on juuri yhtä
                                                  
                    puhdas ja niin savinen
                                                       
                  kaiken kaltaisekseen
                                                   
             luova juuri ja hitaasti
                                                  
           kypsyvä kosminen
                                                 
               punainen
                                                  
                  juuri
                                                                       
                             jos punajuuresi
                                                      
                             on vatsassa on
                                                  
                                     se
                                                  
       iltaruskon pilvet
                                                  
                           elämän ilo

Kohta 42. Ympyröi itseesi parhaiten soveltuva vaihtoehto käyttäen hyväksesi oheen liitettyä kuvamateriaalia (klikkaa lopun linkkejä)

a) Ajatella kaikenlaisia ajatuksia
ihan oikeasti kaikenlaisia
sellaisiakin joista tulee
vatsankierteitä

nousta laatikosta

suhtautua asioihin asioina

linnunrataan liftarina

puhua vain lähitulevaisuudesta
kaukaisempaa ei kai ole ja jos on

niin sitten on.

b) Mennä laatikkoon sulkea kansi
sivellä puun pintaa
oikeastaan ihan kaunista
rauhallista tuoksukin miellyttää
pitemmän päälle ja vaikka
kuristuukin pimeään 

ainakin näkee
selvästi edes sen.


http://img218.imageshack.us/img218/5570/photodpz.jpg

http://img299.imageshack.us/img299/6316/photo1d.jpg

Anteeksi,

mutta tänään en voi julkaista mitään. Selitän (lähi-) tulevaisuudessa.

(Ellei tämä sitten sitä ole.)

T,

P.