torstai 21. toukokuuta 2009


Kesällä minusta on romanttista.
Talvella minusta on romanttista.
Syksyllä minusta on romanttista.
Toukokuussa minusta on romanttista.

Helsingissä minusta on romanttista.
Lähderannassa minusta on romanttista.
Jollaksessa minusta on romanttista.
Ruijassa minusta on romanttista.

Tukholmassa minusta on romanttista.
Pariisissa minusta on romanttista.
Yöllä minusta on romanttista.
Kylpyammeessa minusta on romanttista.

Portailla minusta on romanttista.
Lattialla minusta on romanttista.
Ruohikossa minusta on romanttista.
Tuolilla minusta on romanttista.
Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. Erkka Mykkänen21. toukokuuta 2009 klo 13.12

    pastissi eli varkaus (Väinö Kirstinä: Arvostelma)

    VastaaPoista
  2. Miki Liukkonen21. toukokuuta 2009 klo 16.28

    loistava pastissi!

    VastaaPoista
  3. Kristian21. toukokuuta 2009 klo 22.04

    Höh! Riistit keksimisen ilon... :) Kunnioittaa ehkä liikaakin alkuperäistä, mutta niinhän pastissilla on lupa tehdä.

    VastaaPoista
  4. Erkka Mykkänen21. toukokuuta 2009 klo 22.14

    joo, tällaisessa pikaruokarunoudessa liika arvoituksellisuus ei tunnu mielekkäältä, vaan tekee aina mieli selittää vaikuttimensa...

    VastaaPoista
  5. Liisu22. toukokuuta 2009 klo 20.51

    Romanttinen runo! Tässä on sitä jotain... vaikka onkin mukaelma, on ehkä osuvampi kuin alkuperäinen mallinsa. On ainakin uudempi ja siinä mielessä tuoreempi.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)