keskiviikko 16. syyskuuta 2009


Kalojen silmät ovat aina kiinnostaneet minua. Ei yllättävää, olenhan kiinnostunut ihmistenkin silmistä. Silmä ylipäätään vaikuttaa kummalta kapineelta – ei sielun porttina, vaan itsenään, omimmillaan, pallona. Kimmoisuus sellaisenaan kiehtoo, puhkaisun perääntymättömyys. | Myös viinietiikan koen kiinnostavana, sillä mikä saakaan minut pitämään sen mausta? Etiikkainen salaatti on hotkittava melko nopeasti, unohdettava oitis.

Sitten on vielä syksy. Syksy on siitä hyvä, että se repii auringolta housut pois ja haravoi sen silmistä kaihin. Imee hammasmädän kertakaikkiaan, nielee | sulattaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti