en ole kiinnostunut tulevastasi vaan menneestäsi

en ole kiinnostunut uskonnostasi vaan niistä joita et valinnut

en ole kiinnostunut taikinastasi vaan siitä miten kaulitset sen

en ole kiinnostunut kaljustasi vaan siitä miksi öljyät sitä

en ole kiinnostunut kulkuvälineestäsi vaan siitä missä vaihdatat siihen renkaat

en ole kiinnostunut seinistäsi vaan siitä miten ne kaatuilevat

en ole kiinnostunut piirakkareseptistäsi vaan ikkunalautasi basilikan kunnosta

ylipäätään en ole kiinnostunut vain sinusta

en ole kiinnostunut silmistäsi sillä ne eivät ole sielusi peili sillä sielusi peili ovat silmiesi ympärillä liikkuvat kasvojesi lihakset

enkä ole kiinnostunut ajatuksistasi vaan siitä miten esität ne

29.8.09 Georgsgatan 27

Näyteikkunassa riisutaan mallinukkeja

Sitten tytöt menevät kiiltävään kapakkaan puhumaan hiuksista

Sitten ohi kulkevat krishna-munkki, nahkahousuinen mies, lempeä vartija

Sitten nousemme ja lähdemme ysibaariin

Ja Ruttopuistossa vietetään häitä

Ja ateneuminkulman vihannesmyyjää halaa hippi

Jolloin juoppo tiputtaa pullon valdemaria asematunnelin Alepan eteen

Mutta ystävä on jo 65A:ssa Lauttasaaren sillalla

mielessään juttuja, jotka on pakko kertoa.

Merkityksiä

rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä

rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä

Kumpulanlaakso

Katson ikkunasta vehreätä Kumpulanlaaksoa,
vertaan runoihin
siirtotyöläisparakeista, kahvinmustaa,
sänkeä ja ämpäriä,
näen mutaa ja mustan kissan,
hämärän illan, hämärän pullon
ja polkan vivahteet
kotiinpääsyä odottavien mielialoissa.

Vaan keväisin profeetat profetioivat:
tulee jeesus tai Sisäinen Sankari.
Sijoittajat sijoittavat aurinkoisia päiviä
näihin aitoihin multiin.
Syksyn rihmastot synnyttävät
itiöäitejä, kertomaan tuulelle tarinoita
onnellisista lopuista, uusista aluista.
On eräs kansa, jolle kaikki tämä luvataan.

Talvisin kai jäätelöä satoi.

Nyt kumpulanlaakso kasvaa japanilaisia puita,
joiden lomassa fasaani loikkaa
maissia, unikkoa, avomaakurkkua,
pittoreskejä mökkejä.
Solisee mesi, kolisee kottikärry
polkuja multaisia.
Elojuhlissa puutarhurit laulavat:
"Hyvä voima, joka kaavoittajat karkoittaa.
Oman pihan kitkeminen rauhoittaa."

Saatana soittaa kitaraa

Katusoittaja näppäili kitaraa ja lauloi:
You’re destined to do what others say.
Söin jäätelöä, kuuntelin kotvan ja
vippasin hattuun lantin – and
I took the man’s guitar away.

Keskiviikkoaamu

Aamu oli hikinen ja kylmä.

Pää löytyi ruoppaamalla,

ongenkoukut irrotettiin naamasta, 

virutettiin ja vahattiin.

Ruumiiseen kiinnitettäessä

hylkimisreaktiot olivat sapekkaita:

saatanallinen veri talttui lemmellä

ja kemikaaleilla.

Limerikintapainen

Oli orja kalterin takana,
ja nurkassa orjan lakana.
Näkyi tahroja monenlaisia –
vaikka verisiä, ei tähän liity naisia.
Katsokaas: se orja olikin pakana.

Oodi yleisönosastolle

Oi Suomi, katso, mihin maailma on menossa?

Kysyn vaan, ei voimat muuhun riitä.

Mun aamupuuron rauhoittavat tepsii.

On niin kuin taivaankannen päällä ois.

Siis kirjeitä mun kirjoitella täytyy

ja niitä joka lehteen lähettää.

Oon niin kuin kiuru: pellon päällä lennän

ja sieltä tähkäpäille huudan: "Herätkää,

                orjat pääoman miettimään!

On miettiminen harvinaista nykyään,

varsinkin omalle kohdalle ja lasten

ja eläinten, työttömien, vanhusten,

homoparien 

                 ja aikuisten kohdalle:

voi kuinka meitä holhotaan,

tai aivan liikaa sallitaan.

siis rohkeasti:

Mihin maailma on menossa?

Kysyn vaan."

-nimim. Huolestunut työtön juopunut yksinäinen ketjupolttaja

kaikki on nykyään niin harvinaista

Puolivuotistilinpäätös

(suomenruotsalaisesti murtaen)
Luovuuden määrä on universaali vakio.
Ajatellaan kasvain Luojan ohimoon,
huomaamaton porsaanreikä fysiikan lakeihin
tai psykologinen teoria jonka mukaan
ihmisen olemusta ei voi täysin määrittää.
Tai jotain hallitsematonta kuitenkin,
joka selittää kaiken, josta kaikki virtaa
syyt ja seuraukset ynnä muut:
miksi hammastahnalaatuja on niin monia
ja miksi niitä mainostetaan tv:ssä,
miksi ei ymmärretä että demokratian tarkoitus
on luoda ja ylläpitää vasemmiston valta-asemaa,
miksi ylipäänsä totuuden tavoittelu
ei ole kaikkialla kaikkein korkeimpana prioriteettina
ja miksi...
Äsh, anteeksi!
Ajatukseni katkesi.
Mieleni on toisinaan sumea, päämäärätön,
pikku uimari rannattomalla ulapalla.
Joka tapauksessa tarkoituksenani oli kehua ja onnitella
itseäni ja toveria hengen lujuudesta,
omavaraisesta, -ehtoisesta ja -toimisesta
sivistyksen harjoittamisesta,
joka nykyään on niin harvinaista.
Me sanalla sanoen ylläpidämme,
tarkennan: ylläpidämme helleenistä ihannetta,
minkä lausun rauhanmiehen painotuksin:
en puhu vähä-aasian valloittamisesta,
vaan vapaiden miesten harjoittamasta
filosofis- esteettisestä kilvoittelusta,
pienen soihdun kantamisesta
läpi pornon ja kaiken melskeen,
edistyksen kaavoittamisesta
tarkaksi ja kirkkaaksi, jykeväksi tulevaksi.
Olemme henkisesti jalostaneet maailmaa
jo puoli vuotta unohtamatta kehojamme,
hengen temppeleitä: sinisessä kuunvalossa
perseemme ovat veistokselliset.
Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Tämä ei kerro sinusta

Sanoa häntä romantikoksi
on sanoa valasta nisäkkääksi:
itsestäänselvyys,
mutta ei sittenkään tunnu oikealta.

Hän aloittaa:

Kun itkee sateessa,
Jumala ei huomaa --

Sitten hän jatkaa,
ja sitten hän lopettaa.

Eikä hänen äänensä sävyihin,
roikkuvaan kampaukseen,
lannistettuun suuhun,
samettitakin kauluksen
tupakantuhkan rippeisiin,
tahattomiin kurkkuääniin,
siristettyjen, sameiden silmien
aaltoilevaan katseeseen,
valokeilassa punoittavaan kaulaan,
hikeä patoaviin kulmakarvoihin,
kehnosti kahlittuihin koripallotisseihin,
ikivaluvaan ripsiväriin,
lannistettuun ryhtiin,
lannistettuun kaikkeen ja
tarpeetta korotettuun leukaan
ja tarpeetta korotettuun lasiin
ja tarpeetta korotettuun
kaikkeen,

niin, siihen kaikkeen
hänen ympärillään
tukimuuria pystyttävät
valmiit ihmiset
eivät oikein osaa,
tohdi puuttua.

"A thing of beauty is a joy forever"
-Keats

Romantikko kävelee kilometrejä
metsissä, purojen varsilla,
kumartuu tarkkailemaan
kukkia, kuoriasia, maan
muotoja ja harhanäkyjä,
yllättäviä ajan tai mielen,
jälkiä joita luonnossa kohtaa,
kiipeää korkeimmalle kukkulalle,
nousee varpailleen sen laella,
nuuhkii ilmaa etsien
ilmaisua, ilmiötä,
kenties sensaatiota, kauneutta
ja tietysti ikuisuutta,
kaiken kiihkeän muuttumisen
takana, kunnes jokin
nousee vertauksen muodossa
hänen mieleensä ja hän uskoo
löytäneensä sen: sensaation,
ikuisuuden, virtauksen, kaiken tuon
kätevään ilmaukseen ahdettuna.

Romantikko on aina vähän
surullinen, kaipaa jotakin
eikä tiedä mitä, ei suostu
kokeilemaa nykyaikaista
lääketiedettä, kokeilee vanhoja
konsteja, kokeilee naiset,
runouden, opiaatit, vedonlyönnin,
vakavan kirjallisuuden,
luonnontieteet, tutkii kaikkea
kiihkeästi etsien, mutta jättää
osan maailmankuvastaan
kyseenalaistamatta ja siksi kuolee
hulluna, konservatiivina, rikkaana ja
pöyhkeänä, köyhänä, onnettomuudessa,
sodassa, kaksintaistelussa, jne.
ja hänen jälkeensä tulevat muut:
ensin psykoanalyytikot, sitten
modernistit, postmodernistit
ja lopulta ihmiset, joissa elää
romantikon toivo, mutta jotka
tekevät kaiken niin nopeasti,
etteivät uskalla ottaa mitään vakavasti,
saati sommitella jotain jambista
pentametriä, kun on vaihtoehtoja,
vapautta, ideoita, informaatiotulvaa,
innovaatioita, itseilmaisua,
autonomiaa, yms, he ovat aina
vähän surullisia hyvä luoja:
kuka tekisi ihmisen valmiiksi
ja terapiasta kansalaisvelvollisuuden?

Nämäkin ovat asioita

Pysähdyn mielelläni liikennevaloihin.
Autot näyttävät niin onnellisilta saadessaan
huristella ohitseni kuin paraatissa.

Herääminen aamuviideltä avaa erilaisen kaupungin.
Varsinkin, jos on pakotettu lähtemään oitis ulos
hoitamaan jotain epätavallista askaretta.
Silloin näkee kaupungin raakana, kuulaana, odottavana.
Aamun kadunnaisella on mysteeri silmissään, ja
lokitkin näyttävät tietävän kaikenlaista.

Tupakanpoltto on ihanaa. Tuntuu hyvältä,
kun savu syöksyy keuhkoihin ja
levittäytyy lämmittämään koko kehoa.
Hedonismi ei ole minulle ongelma.

Viihdyn mainiosti kello neljän ruuhkassa.
Etenkin keskellä maantietä, kun jono ei liiku tuntiin
ja autot hurisevat kärsimättöminä.
Pientareella tai metsänkupeessa saattaa silloin nähdä jotain,
millaista ei muuten tulisi koskaan huomanneeksi.

Lisäksi on mukavaa jäädä hissiin jumiin.
Tuntuu kuin Jeesus antaisi lisäaikaa miettiä asioita.

Paradise Lost

On coitus interruptus lopettaa 

tää tupakointi ennen keuhkosyöpää,

sen punahehku vastentahtoisesti

sammuttaa ja kieltää huulten lämpö,

pois ilo, kaikki nautinto ja riemu,

myös raukeaminen ja liekki hidas

mi' halun polttaa poies uupuneelta.

On vetäytyä, vetäytyä pakko

nyt ennen sitä siunattua tilaa

kun sisäl' jokin kasvaa sekä lupaa:

"Tästedes voit sä kaiken unohtaa

ja tehdä niin kuin hyväks' näät ja tahdot

ja polttaa mitä mielit joka hetki,

mä hiukset sulta merkiks' siitä leikkaan,

myös uskon kohtaloon sä multa saanet."