lauantai 28. helmikuuta 2009

Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka äijön poika,
nousi maasta huo’ahdellen,
hau’asta avautuvasta.

Siitä miesi katselevi,
mittailevi, kääntelevi:
laulajia nuoren polven,
uu’en su’un virsihiä.

Katsoi lasta päivän, kaksi,
katsoi päivän kolmannenkin.
Siitä kohta neljännellä,
sanan virkkoi, noin nimesi:

”Voi minä poloinen poika,
onneton, hau’asta noussut!
Jospa oisin tästä tiennyt,
sanan saanut Tuonelahan:
tanhuvista irstahista,
peijaisista, poloisista.
Jäänyt oisin loitommalle,
keskeltä tän kurjan kansan!”

Kullervo, Kalervon poika,
tempas miekan toistamiseen,
kären käänti rintahansa,
itse iskihe kärelle.

Se oli surma vanhan miehen,
kuolo Kullervo urohon,
aikaan uuteen palannehen,
nykymenoon pettynehen.

2 kommenttia:

  1. Hakkaan
    hakkaan seinää

    lopettakaa
    lopettakaa laulu

    ei tuota menoa kestä

    naapuri kulttuuriton
    naapuri laulutaidoton

    armoa

    VastaaPoista
  2. http://www.hs.fi/paivankysymys/1135243888574

    VastaaPoista