sunnuntai 17. toukokuuta 2009


mustatukkainen poika
eräs kadun ihmisolennoista
kumartuu aivan yhtäkkiä
sitomaan kenkiensä nauhoja
ne repsottavat usein
takaa hoippuu huippumalli
kuiva korsi ratkeaa
kuin silta katkeaa
tuuli huojuu nainen
on kevyt niin ettei
poika huomaa valmistelee
rusettia
nainen heittää voltin
kuin sirkuksessa
kolauttaa päänsä
toiseen huippumalliin
jos heidän päissään
olisi verta
sitä kai vuotaisi
taaempana
malleista sokeutunut
värikkäästi pukeutunut
pyöräilijä törmää
omaan mahdottomuuteensa
lentää
kuin sirkuksessa
piirtää sateenkaaren
läsäyttää kasaan
joutsenluisen mummon
mummo kuuluu lihavalle
kolmekymppiselle lapsenlapselle
jota ala-asteella kutsuttiin
punkeroksi
hississä hankalaksi
puntarilla pillastuvaksi
pizzapaikassa painajaiseksi
mcdonaldsissa malttamattomaksi
mutta mummo
hän on ollut pojan tuki
eikä poika nyt
ollut mummonsa luiden tuki
punkero alkaa huojua
ja jos sitä mitä siitä seuraa
joku katselisi jostain kaukaa
hän saattaisi miettiä
kuinka kuin dominopelistä
tämä kaikki oikeastaan onkaan
ja kuinka täällä kaikki on
kuin sirkuksessa

viimeisenkin monumentin
kirjaston valotaulun
pilvenpiirtäjän pyramidin
satelliitin avaruusaseman
rusennuttua maahan
pölyn hakeuduttua uomiinsa
odottamaan
on poika saanut
kengännauhansa sidottua
sopivan kireälle rusetille
poika nousee
katselee
yskäisee
tukka pölystä harmaa

2 kommenttia:

  1. Heh, Erkka on päässyt eufemismien makuun... Hyvä runo!

    VastaaPoista
  2. kiitos! läskieufemismeja piti tosin käydä poimimassa ihan irc-galleriasta. :D

    VastaaPoista