Jokin punainen omakotitalon kokoinen jolla on lonkeroita kipuaa määrätietoisesti pilvenpiirtäjän lasisessa hissikuilussa. Jokin limainen kuin lahna ja mudantuoksuinen mutta mitokondriotakin pienempi syö tietään totuuteen pikkutytön haimassa. Jokin joka on uhanalainen synnyttää kivuliaasti uuden pennun, nuolee sen kiireesti maailmaan niin kuin eläisi sen kalvolimasta. Jokin ottaa siitä kuvan. Jokin jolla on ollut karvoja mutta on sittemmin menettänyt ne ja joka on osannut lentää mutta on sittemmin menettänyt sen sätkii kaupungin laidalla rakennustyömaan sementtimontussa ja itkee silmänsä kuiviksi, hapertuneiksi, hilseileviksi superpalloiksi. Jokin joka oli viime viikolla eka on tänään toka. Jokin jota äänestystulos eilen nauratti löytää tänään kasvoiltaan uusia, surkastuneita lihaksia: pitäisi muistaa käyttää kaikkia ilmeitä tasavertaisesti. Jokin joka tulee, jää, ja joka jää, ei pysy. Jokin joka on, ei ole, ja joka ei ole, onkin. Jokin joka vielä illalla lensi aurassa on aamulla lopullisesti eksynyt parvestaan. Eikä auraa enää ole, jokin on takonut sen miekoiksi.