on sanoa valasta nisäkkääksi:
itsestäänselvyys,
mutta ei sittenkään tunnu oikealta.
Hän aloittaa:
Kun itkee sateessa,
Jumala ei huomaa --
Sitten hän jatkaa,
ja sitten hän lopettaa.
Eikä hänen äänensä sävyihin,
roikkuvaan kampaukseen,
lannistettuun suuhun,
samettitakin kauluksen
tupakantuhkan rippeisiin,
tahattomiin kurkkuääniin,
siristettyjen, sameiden silmien
aaltoilevaan katseeseen,
valokeilassa punoittavaan kaulaan,
hikeä patoaviin kulmakarvoihin,
kehnosti kahlittuihin koripallotisseihin,
ikivaluvaan ripsiväriin,
lannistettuun ryhtiin,
lannistettuun kaikkeen ja
tarpeetta korotettuun leukaan
ja tarpeetta korotettuun lasiin
ja tarpeetta korotettuun
kaikkeen,
niin, siihen kaikkeen
hänen ympärillään
tukimuuria pystyttävät
valmiit ihmiset
eivät oikein osaa,
tohdi puuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti