maanantai 13. heinäkuuta 2009

Hei minulla oli ikävä.
Kahdessa viikossa näin harmaapäätikan,
harmaahaikaran, neljätoista harmaata aamua
jotka pakottivat itsensä päähäni vittumaisina
ja rytmikkäinä ja tein ruokaa (olen unohtanut
miten suolataan pieniä annoksia) lauloin lentäjänpoikaa
ujostelin ja uudistuin (oli opittava ruotsia).

Kiikaroin ulapan tiiroja rävähtämättä
kuin kivelle asetettu vadillinen silakanpäitä
mutta (anteeksi, keskeytän sammuttaakseni valon)
vertaisin ikävääni itämereen jonka suolaiset laineet
hajosivat rannan kaisloihin
kuin viestinsä unohtaneet kuriirit,
vain säkeiden pätkiä tuoden.

Oli palattava kaupunkiin ja jatkettava kuin

(Siis tulin just turust, kiitti teille, tämä hätäisenä tiedotteena,
voisin jatkaa velvollisuuksiani. Tosin lähden tästä huomenna
viikoksi Etelä-Karjalaan, muttei se haittaa, ja sori Erkka, olin
hemmetin kiireinen, soitan sulle huomenna, kun olen edes
etäisesti edes vähän tästä asettunut.)

2 kommenttia:

  1. jeah, tervetuloa bäkkiin p ja suurkiitos j:lle ja h:lle tuuraamisesta!

    VastaaPoista
  2. eipä kestä!
    mutta kiva että voin nyt lopettaa runojen kirjoittamisen.
    jatkakaa entiseen malliin!

    harry

    VastaaPoista