"NRK... Gääk - gääk... hueik... rääk - gääk... rääh - rääh."

- Veikko Huovinen

---

Ei kuikka ole digitaalinen

se vaan on sellainen

se on niin vedenvärinen

kalat uivat läpi sen

---

Paulin runo

Haiku

Ulapan tiirat.

Kivelle asetellut

säkeiden pätkät.

Hei minulla oli ikävä.
Kahdessa viikossa näin harmaapäätikan,
harmaahaikaran, neljätoista harmaata aamua
jotka pakottivat itsensä päähäni vittumaisina
ja rytmikkäinä ja tein ruokaa (olen unohtanut
miten suolataan pieniä annoksia) lauloin lentäjänpoikaa
ujostelin ja uudistuin (oli opittava ruotsia).

Kiikaroin ulapan tiiroja rävähtämättä
kuin kivelle asetettu vadillinen silakanpäitä
mutta (anteeksi, keskeytän sammuttaakseni valon)
vertaisin ikävääni itämereen jonka suolaiset laineet
hajosivat rannan kaisloihin
kuin viestinsä unohtaneet kuriirit,
vain säkeiden pätkiä tuoden.

Oli palattava kaupunkiin ja jatkettava kuin

(Siis tulin just turust, kiitti teille, tämä hätäisenä tiedotteena,
voisin jatkaa velvollisuuksiani. Tosin lähden tästä huomenna
viikoksi Etelä-Karjalaan, muttei se haittaa, ja sori Erkka, olin
hemmetin kiireinen, soitan sulle huomenna, kun olen edes
etäisesti edes vähän tästä asettunut.)

Hän astuu lavalle
hän on gorilla
hän on nainen
hän on lavalla

Hän "ylittää oman eksistenssinsä"
yleisö kuplii ihastuksesta

Hän esittää pienen
tanssin esityksen päätteeksi
ja yleisö ei enää tiedä
mihin loppuu gorillan rooli ja mistä alkaa
ihmisen näytteleminen

Kirjoittajat ja yleisö

Tämä on sirkus. Kolme ihmistä kirjoittavat, kukin tavallaan. Sitten ”katsotaan vain mitä tapahtuu”. Karhu ajaa pienen pienellä polkupyörällä esiripun edessä. Yleisö on ”revetä liitoksissaan”. Nämä kolme ihmistä, yksi gorillan näköinen, yksi banaaninnäköinen, yksi trapetsin näköinen, ovat ”kuin luotuja tähän työhön”. Keskimmäinen heistä, siis banaaninnäköinen, kuolaa nahkavyölle nimensä. Siinä lukee suurin valkoisin kirjaimin ”Banaani”. Se on kuin kirjoittaisi kammottavassa interracial-yhdynnässä nimensä valkoisella siemennesteellä mustan naisen rinnoille, paitsi että nyt kyseessä on koko perheen näytös ja että lapset hurraavat mutta aikuiset näyttävät pitkästyneiltä. Tähän tilanteeseen parhaiten sopiva sana on ”cheer”, joka perustuu yleisön äänen ymmärtämiseen sirkkojen sirityksenä. Gorillan näköinen kirjoittaja nousee ylös. Hän näyttää valtavalta. Hän on aivan musta, vielä mustempi kuin gorillat ovat. Hänestä roikkuu jotakin, ilmeisesti ulostetta, ja hän istuu paperille ja kirjoittaa sanan ”Gorilla”. Yleisö villiintyy täysin. Osa yleisöstä (myös miehiä) pyörtyy: milloin ihminen voi nähdä Gorillan kirjoittavan ulostellaan ”Gorilla” sillä tavoin että ulosteen jättämä jälki on aivan tasaista, kuin musteen tekemää? Yleisö ”ei ole uskoa silmiään”. Trapetsitaiteilija nousee lavalle ja kiipeää viimeisen kirjoittajan harteille. Tämä kirjoittaja on kuin mikä tahansa trapetsi, joka kannattaa ponnisteluitta taiteilijan painon ja antaa hänelle mahdollisuuden tehdä huikean viimeisen temppunsa. Tätä näytöstä seuratessaan yleisö on ”pudottaa silmät päästään”. Kauhistus ”on käsin kosketeltava”. Trapetsi pudottaa trapetsitaiteilijan pudonneiden silmien päälle, ja räiskähtäneistä valkuaisista kirjoittuu sirkuksen seinälle ”Trapetsi ja trapetsin tragedia”. Yleisö ei voi koskaan unohtaa tätä elämystä. Kirkaisut täyttävät sirkusteltan: jalkojen töminä, suorana huutavat kurkut, itkevät lapset. Osa yleisöstä lähtee juoksemaan, mutta kaikki jotka yrittävät paeta törmäävät ”No escape!” -kyltteihin.

Menin Jyväskylässä hautausmaalle

Menin Jyväskylässä hautausmaalle, koska
ei ollut parempaakaan tekemistä, sillä
palloni olivat loppuneet. Satuin avaamaan
pelottavahampaiselle naiselle portin ja
hän otti asiakseen opastaa minua. Naisen mukaan
kuljimme kaupungin kauneimmalla hautaus-
maalla, sillä ”kivet sammal ja historia” (hän
oli vahvasti päihtynyt). Nainen oli raivostuttava
ja muutenkin outo ja lisäksi tiesi kivistä kaiken. Ai-
na oli jokin uusi hauta tai patsas näytettävänä ja siitä
jokin vitun tarina. Minä en kehdannut lähteä omille
teilleni, sillä pidin käytöstavat mielessäni (eikä
minulla sitä paitsi ollut parempaakaan tekemistä,
kun kerran pallonikin olivat pyörineet tiehensä).
Kierroksen päättyessä nainen esitelmöi erään nuo-
rena kuolleen runoilijattaren haudasta: Asp hänen
sukunimensä oli, ehkä Ida tai jokin, mutta etu-
nimestä nainen ei voinut ”mennä valalle”. Hän
vain jaaritteli, enkä minä puhunut yhtään mitään.
Jossain vaiheessa nainen paljasti itsensä, mutta se
ei oikein herättänyt minussa kiinnostusta. Viimein
löysimme
Isa
Aspin
hautakiven. Tuijotettuamme sitä pitkään ärsyttävä
nainen viimein hyvästeli minut ja meni pesemään
isovanhempiensa kiviä, minä jäin harhailemaan, varjoni
katseli hautoja. Kiertelin vielä jonkin aikaa ja annoin humalani
laskea. Sitten palasin sinne missä muut minua jo huolestuneina odottivat.

Pankista elokuvateatteriin salissa eläviä kuvia

seinällä niin kuin mielessään näkee kaiken kuvina

tai liikkuvina kuvina muttei koskaan kahta samaan aikaan

eläviä ihmisiä katsomassa eläviä ihmisiä eläväksi

kuvaksi muuttuneena hassua kun sitä ajattelee

niin kuin tämä kirjoitus muuttuu mielessä

eläväksi mitä sekin on elääkö kivi elääkö puu

onko eläminen määriteltävissä vain biologian termein

ei edes mennä siihen millaista on hyvä ja huono

elämä nyt sankari ampuu vihollista joka on 

paha ja sankari hyvä

elokuvan lopussa ymmärrän että olen katsonut aivan 

väärää elokuvaa ja lähden pois kävelen

kaupungilla varjoni seuraa kivistä seinää

pitkin kiinnitettynä minuun

tuntuu kuin se nauraisi

selkäni takana

Hienot puvut hämmentävät meitä

Jos olet sattunut syntymään vaikka Darfurin alueelle
voi tulevaisuudennäkymät olla aika tylyjä
verrattuna siihen että asuisit Espoossa
ja isä kävisi Handelsbankissa töissä.
Varattomien lapset ei opi edes käyttämään koneita,
koska kaikilla perheillä ei ole varaa koneisiin.
Siksi on parempi että lapsille
annetaan koneet heti koulun alussa.
Tänk good UNICEF auttaa Afrikan lapsia!!!
Ikävä kyllä elektroniikkaromun myrkyt
uhkaavat paikallisten lasten ja nuorten hyvinvointia
ja monet sairastuvat parantumattomasti.
Kyseinen elektroniikkaromu tuodaan
kaikkialta Euroopasta
mutta ennen kaikkea Pohjoismaista.
Se on kulutusyhteiskuntamme merkittävimpiä haittoja.
Nyt kansainvälisen yhteisön on
jatkettava tehokasta yhteistyötä
ja tiukennettava säädöksiä,
jotta edes osa maailman metsistä saadaan pelastettua.
Rikkaat ja köyhät tuhoavat Telluksen
yhteisvoimin ja täydessä ymmärryksessä,
mikä on hieman kummallista koska kaikki he
vakuuttavat rakastavansa lapsiaan ja näiden lapsia.
Joka kolmaskymmenes sekunti
lapsi kuolee malariaan
jossakin päin maailmaa,
vaikka malaria on tauti johon on olemassa lääkkeitä.
Tämä on tuttu huomio, samoin se että
lasten ja nuorten urheilu- ja harrastustoiminnan
tukeminen on ensisijaisen tärkeätä
tähdättäessä terveeseen elämään.
HIV/AIDS-vanhemmuus on ongelmallista,
ja siihen puuttuessa on
syytä olla hienovarainen.
Monet jäävät orvoiksi Hi-viruksen takia.
Lääkkeitä on vain vähän saatavilla,
ja ne ovat paikallisten näkökulmasta
saavuttamattoman kalliita.
Kaikkia ongelmia ei tietenkään
saada koskaan ratkaistua.
Silti kannattaa yrittää miettiä mitä itse voisi
tehdä paremmin.
Jokainen voi esimerkiksi
vähentää lihansyöntiä tai autoilua.
Espoossa ja Keniassa ihmisten ongelmat
ovat yhteisiä, vaikka he eivät ehkä tajua sitä
ja elävät omassa paikallisuuden kuplassaan.
Avustustoimintaan sisältyy paljon
näkymätöntä väkivaltaa ja alentavaa mielivaltaisuutta,
joka pelastamisen lisäksi myös tuhoaa elämiä.
Maailmanpankin linjaukset ihmetyttävät monia.
Pankkiirien logiikka yleensäkin on erikoista,
kuten investoiminen asekauppaan
ja muihin epäeettisiin hankkeisiin
jotka eivät rakenna yhteiskuntaa vaan tuhoavat sitä.
Tuntuu hullulta että he ovat silti
niin suloisia mustissa puvuissaan
ja värikkäissä kravateissaan.
Ajattelevatkohan he edes koskaan mitään?
Sokea imago-suunnittelu jossa hienot puvut
hämmentävät meitä
ja vakuuttavat puhujan totuudellisuudesta,
on tullut jäädäkseen.
Tällä hetkellä Planilla on käynnissä
64 lasten mediahanketta 31 maassa.
En oikein ymmärrä projektien valtavuutta,
ja kuten useimpien
myös minun on vaikeata kuvitella
elämää etiopialaisessa miljoonakaupungissa.
Minun on vaikeata
olla yksin.
Kuvittelen että vuorokaudenaika
vaihtuu toiseksi
ja että tulee yö.
Juuri nyt tahtoisin juoda pillillä rakennuspölyä
ja katsella maailman purkamista
tennispallon kokoisiksi käsitettäviksi möykyiksi.

He on Prisman ne on -valot

Rakennusmiehillä on keltaiset liivit jotta heidät huomattaisiin.

Liikemiehillä on mustat puvut lolll?!?!1?!?1?!+!?+!??1+!?+ jottei.

Skalpelli viiltää teoriaa

eläimet juhlivat

suuressa ostoskeskuksessa.

kaikki säkit ovat parodiaa kaikista säkeistä

kaikki kirjat ovat parodiaa kaikista kirjoista
kaikki eläimet ovat parodiaa kaikista eläimistä
kaikki teoriat ovat parodiaa kaikista teorioista
kaikki elämä on parodiaa kaikesta elämästä


kaikki terrori on parodiaa kaikesta terrorista
kaikki kauhu on parodiaa kaikesta kauhusta
kaikki dekkarit ovat parodiaa kaikista dekkareista
kaikki rakastelut ovat parodiaa kaikista rakasteluista


kaikki viisaudet ovat parodiaa kaikista viisauksista
kaikki tunteet ovat parodiaa kaikista tunteista
kaikki palaaminen on parodiaa kaikesta palaamisesta
kaikki säkeet ovat parodiaa kaikista säkeistä

kuuntele aina sydämesi ääntä

Häpeä

Suu sillä oli kuin poikittainen kirveenvarsi ja kivekset kuin suurella sonnilla. Se piti valtavaa meteliä eikä pysähtynyt laisinkaan. Katsoin sitä puun takaa enkä uskaltanut liikkua. Se oli kuin jokin alkukantainen, esihistoriallinen hirviö. Jokin siinä kuitenkin muistutti ihmisestä. Mieleeni tuli myytti minotauroksesta. Se piti niin kovaa meteliä, että laskin alleni. Ihmettelen kuinka kukaan muu ei ole nähnyt sitä tai edes kuullut sen pitämää ääntä. Sellaiset pallit! Jälkikäteen yritin etsiä uutisia lehdistä ja internetistä, ei mitään! Ja kuitenkin kuivumassa roikkuvat housuni todistavat minulle: tämä todella tapahtui.