Kohta Jumalan keksittyäni aloin ajatella että vedessä ui kaloja. Ennen pitkää tarvitsin ongen ja siihen madon sillä kalat ovat heikkoja vain tosiasioiden edessä. Ennen pitkää kuvittelin että kalaa kypsennetään ... ja huomasin asuvani kerrostaloyksiössä, pakkasessa norjalaista kuutioseitä lyijy- ja radonjäännöksillä. Näitä en ollut osannut ajatella, mutta kuvittelin silti tulevani tyytyväiseksi vaivannäöllä, työllä ja luovuudella. En tullut, mutta aloin kuvitella että on hyvä tuijottaa pikkueläimiä, lähinnä pihan mustarastaita ja erästä siiliä, otuksia joilla ei ole varsinaista mielikuvitusta eikä siksi tarvetta kerätä varastoihin, ajattelin, mutta sitten luin aiheesta kirjan. Ajattelemiselle ja kuvittelemiselle perustettiinkin sitten oma yliopisto, kelpo lasiseinäinen instituutio monenmoista oivaltamista varten ... ja kuolleet herätettiin hengistä, minut myös. Sellaista olivat kirjailijat jo pitkään ajatelleetkin, mutta poliitikot tulivat tietysti 400 vuotta jälkijunassa. Dead men tell no tales, siispä teimme paljon töitä: kaivoimme, kasvatimme, tuotimme, palvelimme kohteliaasti ja teimme eläintarhoihin uusia klooneja. Ne kai olivat melko hämmästyneitä.