Unohtuneiden trubaduurien kapakassa
seinälle pysähtynyt kello muistuttaa:
vain menneisyys on jäljellä.

Ja lasit seisovat
ja juomat seisovat.

Ja miehet istuvat
ja miehillä ei seiso.

Vaan nurkkapöydässä, missä muuallakaan, juonii
rasvatukkainen, lasisilmäinen turjake hurmeista kostoa.
Mutta pulma kaihertaa: häntä kun epäiltäisiin heti!
Viimein aamun pienimmillä tunneilla ajatus saapuu:


lenkkeilijä on aina matkalla johonkin

lenkkeilijällä on tavoitteita

jos puistossa tapahtuisi murha

kukaan ei epäilisi lenkkeilijää


Oivallus suojapeittonaan
turjake rohkaistuu, maksaa
ja lähtee oitis matkaan.

Ovi käy.

Televisio jää välkkymään seinälle.

Sitä katsellaan hyytelösilmin.

Pölyttynyt ruutu on muuttanut kuvan mustavalkoiseksi.