keskiviikko 12. elokuuta 2009

Koulutie

Oli unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti,
pulpetissakin kuorsannut lie.

Taas kirpeä aamu koittaa
yli heräävän kaupungin.
Jo miettii,
ken koulun aloittaa:
"Mitä päälleni
pukisin?"

"Josko laittaisin vihreän paidan
ja taitsit jalkoihin,
vaiko
keltaisen mekon
ja raidan-
ko hiuksiini värjäisin?

Jos näet matkani keskitiellä
näen ihanan, aamuisen:
pojan sinisen kohtaan siellä
ja katsehen sinisen.

Niin silloin
ei keltainen kelpais
ja röökikin olla sais
(punan kasvoilta kalventais)
ja höörluurit:
jytinä pumppais
tutinan
polvista
pois."

Ja hän unhottaa läksyn ja vaivan
ja kaiken niin kaunihiks saa.
Sillä jossain kaukana aivan,
elo ihana odottaa.


3 kommenttia:

  1. On oikeasti helvetin raivostuttavaa että en saa tämän bloggerin muotoiluja toimimaan kuin satunnaisesti. koetin laittaa tänne tuon runon kuvana, jotta muotoilu näkyisi, mutten oikein onnistunut siinäkään. Tässä on siis keskitetty versio, teksti. Olen huonolla tuulella, aamuäreä.

    VastaaPoista
  2. ymmärrän. mut älä huoli, tää on silti ihana

    VastaaPoista
  3. Niinpä niin, aamuäreä poikani. Hienon runon väsäsit kuitenkin siskollesi muistoksi ensimmäisestä aamuisesta koulumatkasta kohti samaista Oulun koulua, josta Koskenniemikin kirjoittaa. Toivottavasti aamuäreyskin haihtuu, kunhan pääsette Antellille syömään Omenahyvekakkua toivoo päivä-äreä Äippä täältä "kirjastoruokalasta."

    VastaaPoista