tiistai 7. huhtikuuta 2009


Olin (voiko sitä sanoa olemiseksi, näin jotain valkoista, maistoin metallia ja he avasivat minut niin kuin lehden saattaa avata sairaalan odotushuoneessa, kyllästyneenä, niin, se sana sopii tähän, he käänsivät minut auki, olin vain yksi lukemattomista, täi tähden ikäisessä takussa) eilen (tästä en mene takuuseen, se saattoi olla tänäänkin, käsitys ajasta näyttäytyy naurettavana kun mieleen johdetaan impulssi laajemmasta tietoisuudesta, vaikkakin kadotin sen) UFOn (alus oli tunnistamaton esine, mutta myönnetään, enhän voi tietää lensimmekö vai suoritettiinko operaatio jollakin avaruusolioiden galaktisella parkkipaikalla, kaikki oli kovin epäselvää) kyydissä.

4 kommenttia:

  1. Pohjoisten reservien, kansan syvien rivien ääni.
    -
    Sen tunnistaa aina.

    VastaaPoista
  2. Ennen nämä ei paljon mistään tulevat ensipolviyliopistoloisijat kirjoittivat runostelunsa loppusoinnulla.

    VastaaPoista
  3. P. Saarikoski muuten kirjoitti 50-luvulla tämän kulttuuriperinnön edustajien tuottaman hengenviljelyn katoavan aikanaan samoin perustein kuin apinasta tulee joskus ihminen (Nenän pakinat, Tarkka:1937-1963).

    Onko tämä Sitä?

    VastaaPoista
  4. Joskin ufo aihe ei nappaa, on proosaruno (?) muuten maukas.

    VastaaPoista