tiistai 13. lokakuuta 2009

Vaatelias ehdotus

Valtakuntani periköön ruumiini syöjä.

Sillä koiranpäinen Midas olin minäkin aikanaan,

vapaaherra ja kokonaan omavarainen.

Kuin Henrik VIII minä katsoin raveja

ja annoin vaimon roikkua rauhassa.

Kuin Kippari-Kalle söin pinaattia ja rähisin.

Kuin Nuwas roikuin lastentarhojen lähistöillä,

kuolasin ja haisin karmivalta menneisyydeltä.

Kontulaan minä läksin maailmanloppua vartomaan,

laukussa homeista leipää ja piimää, suolaa,

retkilapion lavassa verta ja multaa,

vuoriin ommeltuna hämäriä velkakirjoja.

Lapseni opetin kaluamaan luita jo ennen syntymää.

5 kommenttia:

  1. Pienellä tuunauksella tosi siisti, esim. näin:


    Valtakuntani periköön ruumiini syöjä, / sillä koiranpäinen Midas olin minäkin aikoinani, /
    vapaaherra ja kokonaan omavarainen. / Kuin Henrik VIII katsoin raveja / ja annoin vaimoni roikkua rauhassa. / Kuin Kippari-Kalle söin pinaattia ja rähisin. / Kuin Nuwas roikuin lastentarhojen liepeillä, /
    kuolasin ja haisin karmivalta menneisyydeltä.

    Kontulaan minä läksin maailmanloppua vartomaan, (tässä voisi kokeilla erilaisia variaatioita sanajärjestykseen) / laukussa homeista leipää ja piimää, suolaa, / retkilapion lavassa verta ja multaa, / vuoriin ommeltuna hämäriä velkakirjoja. (tätäkin voisi tuunata ehkä) / Lapseni opetin kaluamaan luita jo ennen syntymää.

    VastaaPoista
  2. Joo tää on mukava, on hyvä rytmi, säkeen taju, puoliriimit ja alkuriimit ja upotetut riimit, assonanssi, allitteraatio, kaikki toimii tosi näppärästi.

    Ehkä tossa alussa toi "sillä koiranpäinen Midas olin minäkin aikoinani" on jotenkin turhan haavikkomainen, siis kun toi Kippari-Kalle (Ashberyn sestiini tulee mieleen!) niin mukavasti nyrjäyttää pois tuosta patsastelevan suurmieshistorian jäyhyydestä.

    Oon ehkä samaa mieltä Vesan kanssa noista säkeistä joiden rytmiä voisi miettiä uusiks.

    VastaaPoista
  3. Tuon Kontula-säkeen järjestystä voisi ehkä säätää enemmänkin. Taisin valita juuri tuon muodon, koska juuri sillä hetkellä kirjoitusprosessissa minulla oli sellainen olo, että pohjoisia, puhekielisiä sanajärjestyksiä, hyvä! Hämäriin velkakirjoihin tartuitte ehkä siksi, että se on jotenkin laimea noiden kahden painavan säkeen välissä. Siinä ikään kuin imetään ilmaa palkeisiin, vaikka olisi varaa painaakin. Suorempi muoto "hämäriä velkakirjoja ommeltuna vuoriin" toimisi kenties paremmin?

    Sestiini on melko jännä, helvetin vaikean kuuloinen. Pitäisi ehkä koettaa kirjoittaa semmoisia, ja sonetteja ja kaikkia muita pakotettuja, kiveenhakattuja muotoja.

    VastaaPoista
  4. Höh, sestiinithän oli mainittu jo pari runoa aikaisemmin. En vain ikinä kai noteerannut asiaa?.!?...

    VastaaPoista
  5. Joo, mainitsin sen siellä. Mä olen kirjottanut aika paljon sonetteja ja jonkin verran trioletteja ja yhden villanellan. Ja kerran aloin tehdä sestiiniä mutta hylkäsin sen puolivälissä, olin nuori ja kärsimätön! Muodot on mahtavia, says I.

    VastaaPoista