Viiden ja korkealla

Kun kärpänen heittää ylävitosen, eihän sitä oikein tiedä miten vastata. Olen viiden ja makoilen uuninpankolla. Jos kömmin nurkkaan kyyryyn, huone peittyy ja näen televisiosta vain mustan yläreunan, josta työntyy harmaa kiiltävä teksti. Isästäkin vain hiukset, niistä höyry nousee, saunahöyry, ja kuulen Kari Salmelaisen äänen ja orkesterin välisoiton kun sanotaan jotain hauskaa. Tähdet ovat kaukana, myös niiden valo matkaa kauan. Lyön kärpästä avokämmenellä, napakymppi. Ehkä se olisi toivottanut minulle hyvää nimipäivää, kaiken varalta, eikä olisi surrannut enää pitkälti. Palatessamme kaupunkiin puut moottoritien varressa palavat. Äiti katselee keittiön ikkunasta naapureita, pasta unohtuu liedelle. Inte al dente, veli sanoo. Kun isä heittää ylävitosen, en oikein tiedä miten vastata. Pöydän alla sisko kutoo seittiään.