lauantai 19. syyskuuta 2009

Illan yhtyeen arvostelu

Zalo juttutuvan Ghetto Blues -festivaalin avaajaesiintyjänä:

me kolme väritöntä, mustaa ja kalpeaa
istumme lähinnä lavaa,
suin partaani, rokkipoliisi,
vasemmalla puolellani istuvaa lukuun ottamatta
varmasti yleisön nuorin

kuuntelen soittoanne,
mies, takatukka, 5 kitaraa lavalla, 
30 kuulemma vielä kotona,
rumpukone ja syntikka lisäksi
soitat kaikkia yhtäaikaa

nainen napapaita taitava laulaja
miellyttävä huuliharpisti
pelottava tanssija
liikaa tunnetta liikaa
ei, 

mutta musiikista: se on
nautakarjamme geenimanipuloinnin,
metsiemme raiskauksen ääni

vaikka maamiinojen polkemisella
olisi hyvä rytmi,
niin lisäisin rumpukoneenne
maamiinat kieltävään sopimukseen,
antaisin pasifismini kukkia villinä

vaikka kitarasoolossa sävelet virtaavat
kuin haavoitetun eläimen veri,
ei se tee kunniaa kaiken hauraudelle,
jos välitahdeilla lyöt sähköpianosta
kaikuvia, kaikenpeittäviä sointuja,

te soitatte kolme kertaa liian nopeasti,
te digitalisoitte oluenikin
lienette niitä, jotka täyttävät
reservaattien välisen tyhjyyden
tehotuotetulla intohimolla

sielu on akustinen asia
tai vajaakuntoinen sähkölaite
se ymmärtää vain tämän:
ränttä-tänttä ränttä-tänttä

upottakaa lisälaitteenne
rumpukone ja sähköpiano
upottakaa ne suureen mississippin virtaan
ymmärtäkää hiljaisuus äänien välissä,
hiljaisuus ja synkopaatio, 
ne vievät kauas

sinne kauas minne kuljen teidän ohitsenne

3 kommenttia:

  1. Höh, mekin oltiin siellä Harryn ja Jurin ja Sallan kanssa! GODDAM MADDOG!

    VastaaPoista
  2. Juu, tuota noin. Hauskaa, että olitte läsnä. Mitäs piditte? Itse en oikein. Vaikka myönnän, etteivät ne tyypit olleet ehkä kuitenkaan niitä jotka sitä reservaattien välistä tyhjyyttä sonnalla tukkivat. Kuitenkin esitys oli melko ontuva, eikä sitä jaksanut katsoa loppuun, mikä oli harmillista, sillä seuraava bändi vaikutti lupaavalta.

    VastaaPoista