Illan yhtyeen arvostelu

Zalo juttutuvan Ghetto Blues -festivaalin avaajaesiintyjänä:

me kolme väritöntä, mustaa ja kalpeaa

istumme lähinnä lavaa,

suin partaani, rokkipoliisi,

vasemmalla puolellani istuvaa lukuun ottamatta

varmasti yleisön nuorin

kuuntelen soittoanne,

mies, takatukka, 5 kitaraa lavalla, 

30 kuulemma vielä kotona,

rumpukone ja syntikka lisäksi

soitat kaikkia yhtäaikaa

nainen napapaita taitava laulaja

miellyttävä huuliharpisti

pelottava tanssija

liikaa tunnetta liikaa

ei, 

mutta musiikista: se on

nautakarjamme geenimanipuloinnin,

metsiemme raiskauksen ääni

vaikka maamiinojen polkemisella

olisi hyvä rytmi,

niin lisäisin rumpukoneenne

maamiinat kieltävään sopimukseen,

antaisin pasifismini kukkia villinä

vaikka kitarasoolossa sävelet virtaavat

kuin haavoitetun eläimen veri,

ei se tee kunniaa kaiken hauraudelle,

jos välitahdeilla lyöt sähköpianosta

kaikuvia, kaikenpeittäviä sointuja,

te soitatte kolme kertaa liian nopeasti,

te digitalisoitte oluenikin

lienette niitä, jotka täyttävät

reservaattien välisen tyhjyyden

tehotuotetulla intohimolla

sielu on akustinen asia

tai vajaakuntoinen sähkölaite

se ymmärtää vain tämän:

ränttä-tänttä ränttä-tänttä

upottakaa lisälaitteenne

rumpukone ja sähköpiano

upottakaa ne suureen mississippin virtaan

ymmärtäkää hiljaisuus äänien välissä,

hiljaisuus ja synkopaatio, 

ne vievät kauas

sinne kauas minne kuljen teidän ohitsenne