torstai 3. syyskuuta 2009

            Täällä on soinut moderni jazz,
            tätä pöydänkulmaa 
            on naputeltu tuntikausia.

Pane merkille banaanikärpäsen lento
noiden sitrushedelmien ympärillä:
siinä on selkeitä viboja jäljellä.

           Aistitko tämän svengin?
           Kuinka vatsassa alkaa kiertää.

Vessapaperirullien hylsyt,
särkylääkkeet kutsuvasti esillä,
avaamaton viinapullo,
tämä savukekin on selvästi pummattu.

          Kokeile lakanoita,
          ne ovat vieläkin kosteat.

Tapetit ovat kellastuneet,
himokkaista ajatuksista kaiketi.
Siksiköhän täältä on viimein poistuttu?

         Katso näitä muistivihkoja.
         Niissä on puolikkaita ajatelmia:

"Tyger tyger burning bright..."
mitä helvettiä? Ajatella,
tämä raunio kulki huomioliiveissä
rakennuksilla, esitti määrätietoista.

         Mutta me saamme sen telkien taakse,
         vaikka näillä kirjastomuistutuksilla.

7 kommenttia:

  1. Oikeastaan tosi hieno, rakenne toimii mukavasti!

    VastaaPoista
  2. Tosi style! Vaihtasin ainoastaan ton Blake-sitaatin johonkin muuhun. Tai ainakin kokeilisin. Sitaatit, erisnimet jne. ovat hankalia, tässä siis se että Blaken säe yhdistetään "puolikkaaseen ajatelmaan"; se on kuitenkin ehkä länsimaisen lyriikan yksi tunnetuimmista ja timmeimmistä teksteistä. (Runon teeman kannalta ehkä sopii kyllä). Tai näin: voisiko samasta runosta poimia esim. kohdan "What the hammer? What the chain? In what furnace was thy brain? What the anvil?" tai lyhkäsemmin... Sai sitten suoraan Bukowskiin...

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas viitseliäästä kommentista. Tuon Blake-sitaatin pistin runoon tosiaan kummemmin harkitsematta. Tarkoitus oli laittaa jotain kehnoa ja pömpöösiä jostakin omasta vihosta tuohon, mutta Blake pomppasi hyllystä silmille. Tygerin alkuhan on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen kun Blake mainitaan. Mutta mitä Bukowskista?

    VastaaPoista
  4. Moi,

    periaatteessa jotakin renttuilua, räkäisiä motelleja ja naisia koskevaa... Renttuja niissä on aina, hmmm. huomioliivejä sentään tuskin; rintaliivejä kyllä. Kunhan heitin.

    VastaaPoista
  5. En minä kyllä renttuiluun viitannut. Periaatteessa tuo runossa kuvattu henkilö on lähempänä herkkää ja ylevändekadenttia hullua runoilijaa, kuin jotain Beatnikiä. Jännä, että se välittyy toisenlaisena. (Ei sillä, että Blake olisi erityisen dekadenttiä.)

    VastaaPoista
  6. Et suoraan et. Tässä on kuitenkin aineksia tuollaiseenkin tulkintaan ("särkylääkkeet", "viinapullo", "tupakat", "himokkaat ajatukset" - toki ylävädekadentin tai kenen hyvänsä varusteita". "Raunio"-sana + "mitä helvettiä" -kommentti sitaatin jälkeen voisivat kyllä ottaa kylkeensä yhtä lailla Bukovskin (vie vähän toiseen suuntaan) kuin Blaken, siis runon muun sanaston perusteella. Äääh, tää on nyt vaan tällainen mielipide. Jännää tosiaan, tekstit on monitulkintaisia, heti kun ne on pistänyt paperille (tai blogiin) ne alkavat elää omaa elämäänsä eikä niitä voi määräillä - tämä on ainakin oma tuntemus omista jutuista. Homma yksinkertaisesti karkaa käsistä.

    VastaaPoista