perjantai 11. syyskuuta 2009

Jeesus Kristus
mulla ei oo rahaa
jeesus
mulla ei oo rahaa
mulla ei oo rahaa, mullaeioorahaa
ei rahaa jeesus
mulla
ei
oo
rahaa
jeesus
jeesus kristus
anna mulle rahaa
mulle jeesus
rahaa
jeesus
sillä sä oot lompakkomies
vapahtaja paras.
Lähettänyt klo

15 kommenttia:

  1. Anonyymi11. syyskuuta 2009 klo 21.59

    SOITA ISKÄLLE LAPSI!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13. syyskuuta 2009 klo 15.01

    Tää on kyllä HUONO! Eli hyvä! Itse asiassa tulee mieleen Brion Gysinin permutaatiorunot.

    http://ubu.artmob.ca/sound/gysin_brion/Gysin-Brion_Junk-Is-No-Good-Baby.mp3

    Tätä vaan pitäs jatkaa vielä tosi pitkään, tyyliin

    rahaa mulle
    anna jeesus

    jeesus mulle
    rahaa anna

    anna rahaa
    mulle jeesus

    mulle rahaa
    jeesus anna

    jne.

    VastaaPoista
  3. Erkka Mykkänen13. syyskuuta 2009 klo 16.41

    teemu,

    kun sanot
    jne
    tiedän ettet tiedä
    miten niin
    edelleen

    tjms X---D

    VastaaPoista
  4. Anonyymi13. syyskuuta 2009 klo 17.01

    EMMÄTAJUU.

    VastaaPoista
  5. Erkka Mykkänen13. syyskuuta 2009 klo 17.08

    ku sanoit "jne" XD ni vittuilin XD ku mun eilinen runo kerto samasta asiasta XD etkö oikeesti tajunnu XD vai enkö mä X----D

    VastaaPoista
  6. Anonyymi13. syyskuuta 2009 klo 17.27

    Sun meta on niin äksdee et mun aivot hikoilee!

    VastaaPoista
  7. Erkka Mykkänen13. syyskuuta 2009 klo 17.29

    sun feta on niin omg että mun sylkirauhaset hikoilee!

    VastaaPoista
  8. Anonyymi13. syyskuuta 2009 klo 18.19

    Ögh. On se huono. Kello läheni keskiyötä, humala kehittyi ajan myötä, en jaksanut miettiä kirjoitustyötä.

    VastaaPoista
  9. Erkka Mykkänen13. syyskuuta 2009 klo 18.29

    parhaat runot tulee ku joutuu kiristään vyötä

    VastaaPoista
  10. Anonyymi13. syyskuuta 2009 klo 19.33

    Parhaissa runoissa on aina myös onni myötä.

    VastaaPoista
  11. Vesa Haapala15. syyskuuta 2009 klo 14.13

    Tapahtui tosielämässä:

    Oli marraskuu. Rukoilin Jeesukselta karkkirahaa, kun äiti ei antanut. Kävelin koulusta kotiin pitkin ojanpohjia ja katso: 2 viiden markan sinistä seteliä. Painelin ojasta kauppaan, kaupasta karkkimassien kanssa just jäätyneelle järvelle, katselin pilkkiavantoja ja kivenmurikoita ja söin poksuvia rakeita, jotka oli muka makeita, mutta maistu oikeesti ihan pahville. Siitä jäi vaihtorahojakin yli. Ei sentään 12 vakallista niinku ruokkimisihmeessä.

    VastaaPoista
  12. Erkka Mykkänen15. syyskuuta 2009 klo 14.34

    :D

    tarkkaa ajankuvaa: joskus 70-luvulla (?) järvet tais etelässäkin jäätyä jo marraskuussa?

    VastaaPoista
  13. Vesa Haapala15. syyskuuta 2009 klo 14.54

    Marraskuu Keuruulla joskus kun olin ekaluokkalainen eli v. 78. Suhde yläkertaan oli ilmeisesti niin vilpitön, että iso J. suostu pudottamaan mulle vastaukset seteleinä! No joo, näin se suunnilleen meni. Ehkä elämäni "onni myötä" -sarjan merkittävimpiä tapahtumia.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi15. syyskuuta 2009 klo 17.50

    Kannatti Paulinkin rukoilla, jos ei nyt Jeesus, niin isä kuitenkin laittoi rahaa.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi15. syyskuuta 2009 klo 20.29

    Iso J. on oletettavasti Jumala, eikä joku professori, vai kuinka? Hyvä tarina. Hieno kommenttiketju, hienon hienon hieno oikeastaan!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)