Sanotaan kalojen uivan vain vedessä,
mikä tietysti on pelkkä teoria.

Ajatelkaa nyt.

Suomukas sävel harmonian pinnassa,
tai lentokalan irrallinen intervalli
joka kohoaa terssin ylemmäs kotisointujaan,
jopa oksistossa käkeävä kakofoninen kuha,
luonnonlait luhistava atonaalinen eväkäs.

Sillä kalat ovatkin melodian eläimiä:
ne uivat. Kotonasikin,
mutta akvaario ei soi
kuin elävä hauki sellaisenaan,
korvakuulolta kaislikossa
aavistettuna, vapaasti
säestäen säteellä hienonhienolla.