Minä lasken tämän

rottinkituolin

nyt lattialle lepäämään.

Se oli hyvä rottinkituoli,

materiaalistaan huolimatta

ei kovinkaan kiikkerä.

(Vaikka saatankin katsella

uutta tuolia,

IKEAsta en ainakaan

sitä hanki.)

Kiitos kovasti.

Pelastakaa,
          mitä
                 pelastettavissa
             on!
          Auta
                   minua
kantamaan
                     tätä
  rottinki-
                tuolia!

                       Mitä?
  Etkö
                          tajua?
 Minusta
                tuo
 olisi
        pitänyt
sanoa
          paljon
                    aikaisemmin.
Me          uppoamme,
   etkö
          näe
                 ja
     sinä
           edustat
              kaikkia
maailman
              houru-
                         päitä.
                                   Ei
                        oppisi
                   ole
           enää
                   validi.
Nyt
       ei
           auta
                  pelastaminen
     eikä
                  pelastautuminen,
      vaan
                  tarvitaan
pelastuminen.
                       Minun
     jalkani
                 hipovat
jo                            pohjaa.

Jälleen yksi myöhäis

myöhäisillan runo.

Sellaiset eivät ole minkään

minkään arvoisia.

Sitä miettii miten sanoisi.

Tällainen ajatus minulla kuitenkin on:

Tytti Heikkisen runokokoelmassa sanottiin

"nurin käännettyjen veneiden pohjista".

Siksi kai kirjoitan tämän.

Jälleen yksi myöhäisillan runo,
sellaiset eivät ole minkään arvoisia.
Sitä miettii, miten sanoisi,
kun ei ole mitään sanottavaa,
eikä odota kiitosta turhaan,
eikä tyydytystä.

Päättyykö tämä jonkin suuruuden kynnykselle?

Would you like to confront filename DEATH.tru?

No thanks | Yes | Remind me later

Kuolema kulkee kaduilla
Illalla ihmisten irstaillessa
Itseinhostaan irtautuu, intoutuu
Tapoja tutkimaan, toisten tekosia
Oppilaitaan, omaisuuttaan
Sanottavansa sanomaan:

Viikon teema: Kiitos

Kiitos.

Tarkoitan sitä todella.

Siitos.

Anteeksi.

Tarkoitan sitä todella.

Kiitos oi           valtatie, suolisto.
Kiitos oi           öljy        ja rasva,
sinun pääsi on sateenkaaren pää.

Vaurastuminen

1) KIITOS 1939-1945
2) EI KIITOS 2010

Huomaatteko, kerrankin en moralisoi.

1.
Ei saa puhua rahasta suoraan,
kannattaa pitää löysiä housuja.

2.
Mihin tunkisin kovan rahani?

3.
Broilerisuikaleita, sixpack,
Creme bonjour cuisine pippurinen,
Taco Chips, Guacamole,
Boy sinappisilli, Oululaisen jälkiuunipalat,
Hernemaissipaprika, Valio kevytmaito
Findus pyttipannu, Valio tiikerijäätelö,
Coca-Cola 2x1,5l, Popsi kevyt grillinakki,
Rainbow valkosipuliperunat, Kroatialaiset satsumat,
Aura sinihomejuusto, Rainbow punajuuripikkelssi,
Rainbow valkosipulivoipatonki,
Miniluumutomaattirasia Espanja.

4.
Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?

Kysymys: mitä kuuluu kun lukko aukeaa?

Vastaus: Loc.x

---

Routapilvet takovat taivasta, Leski pyllistää. laivasta.

Nousee Pouta. yksivärisenä-tasoisena,         Rosoisena

Rahaisena.

                  Vaivaisena  musta           -           laisena.

Lainaa rupla, lainaa dollari...
       lainaa markka,

     minulla on
  velka, johon olen syytön

anna nyt,
    Jeni tai Zloty tai Punta,

muuten ne tulevat
        ja takovat
               minut kolikoksi,
heittävät kerjäläisen kuppiin
           ja kaikki alkaa alusta

tai siis
  eihän niitä olekaan
nehän ovat isäni
    ja kaverini
ja naapurin vanha leski

eli, hyvä veli
     älä lainaakaan,
          pyllistä vaan
niin vuolaisen
       hieman selkänahkaasi

Minä pidän pahasta
Paha on hyvää
Minusta paha maistuu herkulliselta
Pahalla saa ostettuja asioita
Vaikkapa uuden teknologisen vempaimen
Jolla näkee tähdet
Sekä perunoita
Jos minulla olisi paljon pahaa
Uisin siinä niinkuin Roope Ankkanen
Ja haluaisin sitä aina lisää niin kuin
Aku Ankkanen
Mutta en niin kuin Kroisos Penninen
Sijoittaisin sitä pahaa Paha-Pankkiin
Laittaisin pahan poikimaan
Laittaisin pahan poikiini
Laittaisin pahaa taskuuni
Tulevan varalle

Ja lastenlasteni varalle
Sekä maailmanlopun

Runous poistaa pahuuden maailmasta

RAHA        saat         
              Erkka            maha?          
RAHA        eurosi            
            takaisin          vaha?     
RAHA        sillä            
            haluan           saha?          
RAHA       sinulta      
           kaiken            paha?        
RAHA      ilmaiseksi         
    
                ...jaha...

Inkoottaret

Inkoottaret mun katseen vie,
luo meijerittären viepi mun tie.

Inkoottaret mut sanattomaks jättää,
yöhön kun käyn housutta, hät’hättää.

Eräs inkootar mun sydämein varas,
kun tienny en: ois varaamatta paras.

Inkoottaret mun katseen vie,
luo meijerittären viepi mun tie.

Eräs inkootar on sylissäin nyt,
jo tiiän sen: oon selvinnyt.

Junamatkan kuvaus

timo} himo

Erotetaan

jyvät                   akanoista

hyvät                   pakakanoista

syvät                   mataloista

pirut                   paroista

jalattomat              jaloista

jotkut                  joista

toiset                  toistoista

loiset                  loistoista

vorot                   viroista

varkaat                 varoista

homot                   himoista

timpat                  timoista

kimpat                  kivoista

kanit                   kanoista

hanit                   hanoista

tavut                   tavoista

sillit                  silakoista

jupit                   nokioista

pellet                  piloista

ravut                   revoista

...                     ...

pakana


pakana pakenee

pakolla

pakolla pakana pakenee

pikana 

pakana pakenee

pakolla & pikana

pikana & pakolla pakana pakenee


pekonia

Sankariajasta

Ylitin Mississippin kolmivuotiaana

(se puhuu kuollutta kieltä,
         sitä ei voi tajuta
kun taas joku Vantaa
                          vaan antaa,

tuo kaksoiskonsonanttien
     välissä vierivä virta,
         vanha pakanajoki,
jonka puristuksissa
                  Huck, Tom and Jim,
kolme pientä poikaa: i, i ja i
       yrittävät rantautua
avoimempaan sanaan:
                         ILLINOIS
where a man can be free)

ja kaksikymmentä vuotta
                siitä on lyhyt aika

Viikon teema: sana

                                                                                                                                                                  suomi

                                                                                                                                                                    :

                                                                                                                                                                  suomia

Tempuntekijä katuu

Syöksyn rautatietä seudulle
jolta valo ja kipinä uupuvat

Pimeälle laiturille,
vanhalle tutulle.
Tuliaiskassit ovat niin
raskaat -

myyttien luominen uudelleen
tähän päivään opetuksineen
tai ilman niitä, kriittisesti -

se on helvetinmoinen paskaduuni!

Puhuttiin sitten valon- ja tulentuojista
tai samaa kaavaa jankuttavista idiooteista -
minulla on leegio epiteettejä.

Kallavesi

Perustuu tosi
          tapahtumiin:
on       heitä       jotka
          tulevat  väittämään teille
ettei järven pinta nouse

kun sinne valuttaa tipan           pipetillä. Sitten ovat he
                           jotka tulevat huutelemaan teille
                           mammutinluutorneistaan      .       Heistä
                           älkää ottako               vaarin.

              Tämä on hyvin
              arkaluontoinen asia tämä
              on hyvin kiinnostava asia
              tämä on hyvin
              asiallinen          asia.

Sankariajan sanomat:

Perustuu tositapahtumiin tjsp.

1932 ennen aikamme alkua edeltävän ajan alkua:
Herakles Tyrannosauriin kanssa tukanuottasilla
Linkola (s. 2009eaaeaa.) tuomarina -
voittaja saa syödä häviävän lajin sukupuuttoon.

Kadotettu maalaus

           kuten dinosaurustenkin
    sopeuduimme sinivalaiden 
               sukupuuttoon 
            oikeastaan melko 
                           vaivattomasti

Oidipus Rex incest sex

Tämä on paperille kirjoitettu runo
Tämä on paperille kirjoitetun runon myytti
Tämä on paperille kirjoitetun runon myytin toisinto
Tämä on paperille kirjoitetun runon myytin traaginen toisinto
Tämä ei autta sietämään holokaustia, ei tuo valoa arkeen
Tämä on mieleenpainuva sitaatti paperille kirjoitetun runon myytin muinaisesta toisinnosta
Tämä on jumalien panemista halvalla
Tämä on Parnassoslaisen muusan ja Sturen vanhassa mestarissa jalkapalloa katsovan kaljanjuojan vähämielinen idiootipoika
Tämä on myytti Pentti Saarikoskesta lähiöbaarissa kirjoittamassa vihkoonsa Totuutta.

On väärin tappaa 5 000 000 ihmistä

                        hiljaisen    natsin    valtti





                        on    vanki,       suupaltti

Theremin fugue: myytti

Tempuntekijä, kuuro lintu
laskeutui kerran maan päälle
nokassaan ääni: katkeamaton laulu
maan mykille apinoille

ja kuin siat säkeissään, säkeittä, säkeistöittä
mykät aloittivat riemukkaan ölinän:

"...ööääööaeuiooööääööaeuiooyy
...yiyiyuuyiuu... ...aaaaa...
...eoeoeo... ...uiouioyuiooiuy..."

Virtaukset risteilivät, limittyivät,
kaaos oli hampaaton, aidaton:

soipi        fuuga        hullu         vailla
     hullu         soipi         fuuga         rytmiä
soipi        fuuga        hullu        vailla

Torilla oli elämää,
kansa oli kuin soitin,
jota Jumala soittaa
koskettamatta, likaamatta,
kuin kunnon jumalan
arvo vaatii.
    ...elävä
               urkupiste...
                          Hetken viattomuus,                                                                                                   
             vaan kyräilevä aristokratia,                                                                                                   
                                   rumpalijoukko,                                                                                                   
                          huulten pärisyttäjät,                                                                                                   
                         hampaan kalisuttajat                                                                                                   
               pian aitasi fuugaavan sakin                                                                                                   
            ja patosi virran, kovin iskuin                                                                                                   
              erottaen vokaalit toisistaan.

kaunis "aaeyääeoiiae" oli pian jo:
"Taas me ymmärrämme toisiamme!"

ja vain ne urheimmat,
          hakkasivat kielensä irti
 repivät hampaansa
         estivät käsiään taputtamasta,
sormiaan napsumasta,
 kutistuivat niin, että katosivat
puiden latvaoksistoihin.

miten joku ei voi ymmärtää jotain

The Renegades

Pukisin tästä kengät jalkaan
ja lähtisin ulos tuonne,
missä vielä sataa ja tuulee.

Tarviiko vääntää rautalangasta
itselleen uusi ihonväri,
vai rytmimusiikki,
joka heiluttaa häntää
Perkeleen edessä
ja katsoo niin hellästi?

minun päätäni painetaan hiekkaan

olen kartanoni vanki

neekerit eivät koskaan voi oppia lukemaan

röntgen-kuvassani ei näkynyt mitään, ymmärrättekö. Ei mitään

kun silmääni teroitetaan oksennan sivistystä

koululaiset joutuvat pyyhkimään takapuolensa A4-arkkeihin

en voi laueta yhdynnässä jos mukana on lisäkseni vain yksi ihminen

tutkijoiden mukaan torakkaseksistä puuttuu tunnetta

tunnelin päässä on valoa (lisäksi matkan varrella on lamppuja)

neekerit eivät koskaan voi oppia rauhallisuutta

syötyään sieniä värit yllättivät hänet

kaikki on menetetty kun lapselle kasvaa kynnet

ennen junan sihinää hän kuiskasi pikkusiskolleen tarinan

kaikki rapautuu, myös talot ja mielet

nostalgia on minulle lähinnä sivistyssana

ennen karitsan uhraamista hän piti sen kanssa hieman hauskaa

Nostalgia

Yo-lakeissaan
mätänevää kariketta
Tshernobyl-nuoret
muistelevat menneitä.

Epämuodostunut
nuoruus karistaa
       etuajassa
kellastuneita lehtiä.

kadulla kävelee kuuluisa näyttelijätär

          hänet ohittaa mies
miehen päässä on multainen pipo
           mies vääntää niskojaan varmistaakseen
       oliko se todella se
            
                                                    mies harmittelee
                                           jäi hattu nostamatta

                               M U T T A
            H U O M A U T E T T A K O O N

   ei maalainen olisi

                kaupunkilaista huomaavaisempi jos

                                   voisi valita

Vaatelias ehdotus

Valtakuntani periköön ruumiini syöjä.

Sillä koiranpäinen Midas olin minäkin aikanaan,

vapaaherra ja kokonaan omavarainen.

Kuin Henrik VIII minä katsoin raveja

ja annoin vaimon roikkua rauhassa.

Kuin Kippari-Kalle söin pinaattia ja rähisin.

Kuin Nuwas roikuin lastentarhojen lähistöillä,

kuolasin ja haisin karmivalta menneisyydeltä.

Kontulaan minä läksin maailmanloppua vartomaan,

laukussa homeista leipää ja piimää, suolaa,

retkilapion lavassa verta ja multaa,

vuoriin ommeltuna hämäriä velkakirjoja.

Lapseni opetin kaluamaan luita jo ennen syntymää.

Smór?

Aamulla poimin raitiovaunusta
keltaisen paperitollon –
ryppyinen mytty osoittautui
muistilapuksi.



Miksen menisi
sisälle tähän elämään,
tuumin ja suuntasin
Kontulan S-Marketiin.

Silmistä näkee kaasukammioon,
ja aamuisessa suussa kulunut kieli
kuin siivoamattoman julkisen vessan
pisuaarin alle heitetty
epämääräinen paperitollo.

Ilta tuli ja meni
kuin taksikyyti Moskovassa:
satunnainen kaukasialainen perheenisä
hankkii ratin takana lisätuloja,
kenties näyttää kuvia perheestään
tai ajaa sivukujalle ja ryöstää hädissään,
koko humalan siunaama elämän rikkaus
ja köyhyys.

Tallinnan Katariinanpuistosta
minä löysin tammenterhon,
jolla on taikavoimia.
Kannan sitä taskussa,
tai kämmenellä
kun menen asuntonäyttöön
minulle tulee oravia mieleen.

Ennen kuin nämä mättäät ja kannakset ja höyryävät nevat vuorattiin mukulakivillä, ennen kuin rattaat kolisivat niillä, ennen kuin rattaiden kopeissa kalisivat puuhkiin ja puuteriin pukeutuneiden naisten hampaat, ennen sitä aikaa tästä kulki huurteisina aamuina lammelle peura. Ei, ei tästä vaan

.................................................tästä, mihin auringonvalo kävi sumuisin raidoin ja kaarevat männyt loivat holvikaaren – ihmisen silmään olisi näyttänyt kuin lampi kutsuisi ryypylle – tästä kulki peura aamuisin herättyään ja haisteltuaan kumppaninsa turkkia ja kiehnättyään sen lämmössä niin että sai tarpeekseen. Molempien ikäväksi peura lähti, ja kylmä pimeä metsä tuli vastaan ja eläin sulki itsensä suojautuakseen. Matkan taittuessa jäätynyt sammal ratisi kavioiden alla ja peuran silmät vetistivät pakkasen pelosta ja petojen. Rannalla eläin rikkoi kuonollaan järven ylleen kehräämän kalvon ja joi, kunnes jäähileisestä vedestä turvonnut vatsa painui maahan. Ja peura palasi lämpimään pesäänsä missä kumppani uinui päiväunta, kävi siihen makuulle ja soi itsensä jälleen olla aivan kokonaan auki. Vaikka vatsassa yhä kylmäsi, oli silti hyvä.

Muistiinpanoja Tallinnasta

Joka aamu Tallinnan rahvas
astuu linja-autoon,
kulkee Lasnamäestä Vanalinnaan.

Siellä rappaa keskiaikaista laastia,
oikoo rännejä, viilaa mukulakiviä,
konservoi lohikäärmeenluita,
Tallinnan uuttera väki.

Ulkomainen taidehistorioitsija
kulttuuritoogassaan
arvuuttelee Kadriorgin alkuperäisväriä.

Viereinen Meri huutaa Ilvekselle ohjeita,
kalisutan hampaitani räntäisellä torilla.

Ilta rantautuu,
Tallinnan ahkera rahvas
köröttelee lähtevien laivojen ohi
takaisin Lasnamäkeen.

Viiden ja korkealla

Kun kärpänen heittää ylävitosen, eihän sitä oikein tiedä miten vastata. Olen viiden ja makoilen uuninpankolla. Jos kömmin nurkkaan kyyryyn, huone peittyy ja näen televisiosta vain mustan yläreunan, josta työntyy harmaa kiiltävä teksti. Isästäkin vain hiukset, niistä höyry nousee, saunahöyry, ja kuulen Kari Salmelaisen äänen ja orkesterin välisoiton kun sanotaan jotain hauskaa. Tähdet ovat kaukana, myös niiden valo matkaa kauan. Lyön kärpästä avokämmenellä, napakymppi. Ehkä se olisi toivottanut minulle hyvää nimipäivää, kaiken varalta, eikä olisi surrannut enää pitkälti. Palatessamme kaupunkiin puut moottoritien varressa palavat. Äiti katselee keittiön ikkunasta naapureita, pasta unohtuu liedelle. Inte al dente, veli sanoo. Kun isä heittää ylävitosen, en oikein tiedä miten vastata. Pöydän alla sisko kutoo seittiään.

Juhani-pappa uuninpankolla

Juhani-pappa uuninpankolla,
miettii kengän ominaisuuksia:

Kengällä kävellään,
mutta jos rakkuloita tulee,
niin ei voi kävellä, ei,
kengän pitää olla halpa,
ei ole hyvä pröystäillä,
eikä prameilla. Muuten,
niin kuin Jurvasen ylpeä isäntä,
sitä löytää takapihalta
lastensa rakentaman
pyramiittihauvan.
Minkä tähen semmosiakin
rakennetaan, keskelle
peltoa, sitä en ymmärrä,
jos päälle jaksaa kiivetä
ei näje kun peltoa vaan
ja poroaitausta ja muistaa
keskeneräset hommansa.

Juhani-pappa uuninpankolla
puhaltaa saviseen kukkopilliin:

TUU-UT-TUU.. köh köh,
musiikissa on hyvä asia,
mutta siinä on syytä olla tahti,
mieluiten polkan,
pilli ja kengänpohja,
siinä soittimet,
ei tartte olla kalliita vehkeitä,
vaan tarkat sormet
ja sattumaherkkä korva,
elikkä taju, ja niinku
Satakieli-Matias sanoi,
että talo se raikaa
kun rytmiä poljetaan,
mutta ei jos on parkettilattiat,
tai jotkut laminaatit,
vaan pitää olla tuppeensahattua,
se on hyvää puuta.

Juhani-pappa uuninpankolla
ei aivan pienten asiain parissa
puhdehetkiään vietä.

kenkä

siihen voi laittaa jalan
sitä voi kopistella
siitä voi saada rakkulan
sen avulla lapsi oppii sitomaan rusetin
se suurenee iän myötä
kunnes lopulta kasvaa enää leveyttä
se tuo mieleeni kävelyn
se tuo mieleeni tien
se tuo mieleeni matkan
se tuo mieleeni nepalin
se tuo mieleeni vuosittaiset jakkitaistelut
kuulemma
se vertautuu penikseni kokoon
se tuo mieleeni keilahallin
ja hien hajun siellä
ja hienot illallistanssiaiset
ja nahkan hajun siellä
ja sikarin
ja hien hajun siellä
se sopii tuhkimon jalkaan
tuhkimo on ihminen
      suden jalkaan se ei tietenkään sovi
se on fallossymboli
se on vulvasymboli
saada kenkää tarkoittaa
saada potkut
saada potkut tarkoittaa
menettää työnsä
niinpä se tuo mieleeni yhteiskuntamme tilan
etenkin erään kengättömän miehen
raitiovaunussa
miestä nauratti hirveästi jokin
mitä itse en oikein tajunnut
illalla
sivistynyt ottaa siitä jalan pois
laittaa sen telineelle
siihen missä on sen pari
sen sijainnista suhteessa
toisiin kenkiin kenkähyllyllä
saatetaan riidellä verisesti
sillä voi heittää vesilintua
sillä voi heittää austin powersia
sillä voi heittää george w. bushia
osua keskelle otsaa
ihan keskelle otsaa
ihan vittu keskelle
george w. bushin otsaa
maailmassa jossa
on kaikenlaisia
ihan todellisia
ja mahdollisia
mahdollisuuksia

KAUHU!

Pimeys: sysi ja säkki,
yö,
  musta kuin läkki.

Alkukantainen vaisto
se vain
         ei muuta,
ei epäuskoa,
         kiljaisuun suuta.
Luutasi kaluaa,
         lihaa kun haluaa
peikko tai susi,
         puun juurella kusi
ja kusijan veri...

 ...vain kaiku
        syysyöhön
                   kipusi.

Otan varmuudeksi kaksi säkkiä, jos

kuitenkin tulee sen verran.

Hän souti selälle, veti verkot, ja tulihan sitä.

Olipa hyvä, että otin kaksi säkkiä, vaikka

olin olla ottamatta, hän mietti.

Pirtti

Niin, Antti Hyryltä on nyt tullut uusi kirja, Uuni sen nimi on, se kertoo uunin muuraamisesta. Antti on kotoisin sieltä mistä minäkin. Minä en näe enää lukea sillä olen niin vanha, mutta Antin edellisen kirjan Aitan näin vielä lukea, kun olin silloin vielä nuorempi, siitä on nyt kymmenen vuotta. Aitta on hyvin mielenkiintoinen kirja, se kertoo että mitenkä aitta rakennetaan, mutta se on paljon aihettaan suurempi kirja. Kuulemma on tämä uusikin kirja Uuni, tai niin Antti kuului vävyn naapurille sanoneen, niin, se naapuri on tehnyt yliopistolle tutkimusta Antista ja sitä kautta sitten tuntee sen. Niin minäkin sen tavallaan tunnen, tai tiedän Antin kuulumisia ainakin, kun Anttihan ei haastatteluja anna. Antti ei pidä julkisuudesta, uskovainen kun on. Tai onko sillä mitään tekemistä sen kanssa.
Antin uudessa kirjassa voitaisiin puhua eurosta, kun se on kerran tullut tällä välillä. Voisi ostaa muuraaja vaikka muuraustarpeita ja eurolla pitäisi sitten maksaa, vaikka enhän minä mikään kirjailija ole. Silloin kun Aitta julkaistiin, ei ollut euroa meillä, siitä on nyt kymmenen vuotta. Euro on ollut jo seitsemän vai kahdeksan vuotta. Seitsemän. Mutta minun aikakäsityksessä se on lyhyt aika, minulla on jo ikää ja kokemusta. Eivät uudet asiat oikein tahdo tarttua, valuvat vaan. Ne huomaa kyllä ja niitä saattaa katsellakin hetken, mutta pidemmälle ei jaksa kiinnostaa, sellaista se vaan on.

Varpaiden lämmittelyn alkeet

Missä kauppaa käydään,
  siellä ihmiset kohtaavat
mietin
     post-apokalyptistä maailmaa
  Haminan Sokoksen parkkihallin
        rullaportaissa,
  miten tulla osaksi
           metsien kansaa metsissä
kravattien lakastuessa
       kun yhteys toisiin maihin
saadaan kärpässienten myrkystä
  kun kieltä tärkeämmäksi
      käy kuuluva kutsuhuuto

En tiedä miksi västäräkki häntäänsä heiluttaa,
mutta jotenkin kai, omalla tavallaan, se tuo
tasapainoa maailmaan.
                    Korjaa rtymin
                    nyrjähdyksiä.

Älä väsy, västäräkki, paskanna,
paskanna päihin.
                    Ärsytä, ärsytä
                    aijeeraa niin,

että pölykapselia potkaistaan,
huudetaan perkelettä, saatanaa,
turhaudutaan: olkoon koko paska,
ketjussa tupakoidaan ja
                     tapellaan,
                     humallutaan,
           onnettomina kuollaan
               kerta kaikkiaan
           unohdetaan
eläimen tarkoitus kokonaan,

yli -
    päänsä

vähiten menehtyy, kun hyväksyy
että tyhmä voi olla, olematta
toisten tunkiolla.

Kolme asiaa

1 Te ette katso norsunluutornista vaan    |    mammutin.



2 Teidän notkuvat kaappinne eivät pullota

kirjailijoista  |  meedioista  |  fyysikoista

                        vaan           

                                    koista.



3 Teidän  silmienne  korkeudella  ei  ole  |  mitään

Aikojen alussa allekirjoitit
                  tyhjät paperit,

nyt niissä merkintä:
                    hum. kand.

(svensk kursen avlagt
med studie på egen hand)

tässä siis puhtaita

           pilviä
  
             korkeudelle

silmiesi, että nukkuisit

               hyvää yötä

ja muista kaikki
              
            on kuin ennen

    yhä paremmin

tullen

             mennen

Paperi, kaikki hänen turhuutensa

Tatsaus kilanteeseen

Hupoli on kuputettu, humala on jukutettu

                      Huurta on sulluus!

Hapitalismi kalvaa kaloa jansaa,

                       kaalirahavohu, 

                           havoakkuut, kuukalaismammo:

                                    moi vaaliman menoa

Nedu kauppaa suoruutta dimaisissa liskoissaan,

                                         nöyristyttävä parsismi

nallitsee huoria

                       Voi oi! Voi oi!

                       Huurta on sulluus!

Öyhät konkivat Lorvarinpahdella

                                   kelohopeaisia aloja, 

                             kiotoopit ovat böyhtyneet,

                 Hesiskootterit vukuttavat 

                             puikkien kesät hantojen reinikoissa

                     Melasta put oi tulokas soivo!

Nyt ei rauta unotkaan, rommiin on hyhdyttävä,

                                            roimiin on tyhdyttävä,

                                               roikeasti on yhdyttävä:

Raiskattava lahopainen palliolta alas. 

Amppailkaamme

                         kanarkistisen

                               puomen  Suolesta!

                      

Lalli 1 Piispa Henrik 0

Paulin hätäpieru t. Pauli

En mahdu yhteenkään baariin
siispä kierrän ruuvit löysällä
katuja
dvd-osastoja
ym ym

vastaantuleva lalli laulaa:
saastaa saatana
eikä viini lopu koskaan

Päivänsäde

Saavuin tänään kirjallisuusluennolle myöhässä

Pöydällä oli siipimutteri

Ainakin luulen että se oli siipimutteri

En tunne sellaisia asioita kovin hyvin

Sitä kai yritän tällä sanoa

Kyyn isyys

troglodyytti	trogindyytti	trnnindyytti	mennindyytti
troglodyyten	meogindyinen	mennindyytti	menninkäytti
troglodyinen	meoglodyinen	mennlokäinti	menninkäinti
troglokäinen	meoglokäinen	mennlokäinen	menninkäinen

Ei kyynisyys huido vasta                rannalla


Vaan                        lammen | pinnassa


        Palavan saunan

                                               Alla

metroaseman autiossa hallissa
klo 19:52 lauantai-iltana
teinihoppari on irrottautunut
kaveriporukastaan hetkeksi
hän tanssii peilikuvalleen
armottoman viileesti
peililasit päässä
iPod korvissa
vääntelee käsiään
nostelee jalkojaan
sanoo jou ja
hand ova them nikes
or I cap u mothafucka
peililasit päässä
iPod korvissa
ei kuule eikä näe
itseään
on siinäkin tapa
pitää päänsä kiinni

vartijat tulevat
ja ajavat paritusinaisen jengin
ulos R-kioskista

mutta kuinka ollakaan
yllättävää ohjaaja ei astu
varjoista baskeri päässään
huutaen megafoniinsa
ei asettele statisteja
puhuttele paria esiintyjää
huomauta tiukasta
harjoitusaikataulusta
sillä ylihuomenna keskipäivällä
tämä paikka on täynnä väkeä
työmatkalaista
opiskelijaa pari koditonta
kesän viimeisiä turisteja
ja silloin kaiken täytyy
vaikuttaa vakuuttavalta
ja sujua rasvatusti
joten vähän enemmän
efforttia please

niin ei käy
Spike Lee ei tule
vaan on kai uskottava
että vartijoiden ja teinien
keskinäinen vittuilu
on aitoa siis 4 real
eikä se peililasipäinen
vain esitä olevansa
maailman kovin jätkä

Teksti

Tänään asiat ovat näin:
okei, sinä synnyit 21 vuotta ja kaksi tuntia sitten,
siispä minä laitan aamupalan.

Yksi on epäselvää.

Mitä Talvipuutarhan ulkokahvilan täti teki aivan ensiksi,
kun kesä kello 16.01 oli ohi?

Arvostelu

Riitely runon kanssa on ikävää

Minä arvostelen runoa
ja runo dadattelee
minua

Illan yhtyeen arvostelu

Zalo juttutuvan Ghetto Blues -festivaalin avaajaesiintyjänä:

me kolme väritöntä, mustaa ja kalpeaa

istumme lähinnä lavaa,

suin partaani, rokkipoliisi,

vasemmalla puolellani istuvaa lukuun ottamatta

varmasti yleisön nuorin

kuuntelen soittoanne,

mies, takatukka, 5 kitaraa lavalla, 

30 kuulemma vielä kotona,

rumpukone ja syntikka lisäksi

soitat kaikkia yhtäaikaa

nainen napapaita taitava laulaja

miellyttävä huuliharpisti

pelottava tanssija

liikaa tunnetta liikaa

ei, 

mutta musiikista: se on

nautakarjamme geenimanipuloinnin,

metsiemme raiskauksen ääni

vaikka maamiinojen polkemisella

olisi hyvä rytmi,

niin lisäisin rumpukoneenne

maamiinat kieltävään sopimukseen,

antaisin pasifismini kukkia villinä

vaikka kitarasoolossa sävelet virtaavat

kuin haavoitetun eläimen veri,

ei se tee kunniaa kaiken hauraudelle,

jos välitahdeilla lyöt sähköpianosta

kaikuvia, kaikenpeittäviä sointuja,

te soitatte kolme kertaa liian nopeasti,

te digitalisoitte oluenikin

lienette niitä, jotka täyttävät

reservaattien välisen tyhjyyden

tehotuotetulla intohimolla

sielu on akustinen asia

tai vajaakuntoinen sähkölaite

se ymmärtää vain tämän:

ränttä-tänttä ränttä-tänttä

upottakaa lisälaitteenne

rumpukone ja sähköpiano

upottakaa ne suureen mississippin virtaan

ymmärtäkää hiljaisuus äänien välissä,

hiljaisuus ja synkopaatio, 

ne vievät kauas

sinne kauas minne kuljen teidän ohitsenne

they wanted me to 'go with the flow'

'fuck off', i said, and went with the flent

Olen nyt vegemestassa ja hieman kiireinen,
joten sanon vain tämän:
poistun Vaasankadulta ilman ruumista
ja kuljen Kalliossa pelkkänä silmänä,
mistä kuulette vielä.

Kalojen silmät ovat aina kiinnostaneet minua. Ei yllättävää, olenhan kiinnostunut ihmistenkin silmistä. Silmä ylipäätään vaikuttaa kummalta kapineelta – ei sielun porttina, vaan itsenään, omimmillaan, pallona. Kimmoisuus sellaisenaan kiehtoo, puhkaisun perääntymättömyys. | Myös viinietiikan koen kiinnostavana, sillä mikä saakaan minut pitämään sen mausta? Etiikkainen salaatti on hotkittava melko nopeasti, unohdettava oitis.

Sitten on vielä syksy. Syksy on siitä hyvä, että se repii auringolta housut pois ja haravoi sen silmistä kaihin. Imee hammasmädän kertakaikkiaan, nielee | sulattaa

Sanotaan kalojen uivan vain vedessä,
mikä tietysti on pelkkä teoria.

Ajatelkaa nyt.

Suomukas sävel harmonian pinnassa,
tai lentokalan irrallinen intervalli
joka kohoaa terssin ylemmäs kotisointujaan,
jopa oksistossa käkeävä kakofoninen kuha,
luonnonlait luhistava atonaalinen eväkäs.

Sillä kalat ovatkin melodian eläimiä:
ne uivat. Kotonasikin,
mutta akvaario ei soi
kuin elävä hauki sellaisenaan,
korvakuulolta kaislikossa
aavistettuna, vapaasti
säestäen säteellä hienonhienolla.

Rock-kappaleessa väliosa lähtee D:stä

ja laskee kohti kertosäettä puoli sävelaskelta kerrallaan siten, että

riffi venyttää kuulijan huulen ilmeeseen, joka, jos tämä tapahtuisi

liitukautisessa arkipelagossa,

välittäisi hymyä tulkitsevalle: vaikka

sijoitunkin dinosauruksen ja pentujen väliin, minulla

ihmisenä on sellaista tietoa, jota

elikoilla ei ole, joten kuinka missään tilanteessa

saattaisin olla huolissani

selviytymisestäni?

Kaikenlaista hurlumheitä.

Hyvään saumaan E#.

Joutilaisuudesta & jonninjoutavuudesta.

Jonkinlaisista fobioista.

Muista perehtyä mesotsoiiseen maailmankauteen

jooko edes hei vähän

silleen edes

jotenkin

edes

pintapuolisesti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Suuntavaisto

Eksyneelle sienestäjälle metsä ei ole paikka:
vasen ja oikea, eteen ja taakse eivät ole olennaisia,
eikä se mätäs johon saapas painautuu ole missään.
Ei ole risteyksiä, eikä suoria teitä,
eikä käsitystä siitä, miten tähän on tultu,
eikä kotipiha, josta lähdettiin ole lähellä tai kaukana,
vaan mielessä, eikä sekään enään ole täysin pään sisällä.
Kannattaa kokeilla villipetojen pelkäämistä,
miettiä miksi vilkuilee olkansa taakse,
mikä erottaa metsään eksyneen astronautista,
joka sinkoutuu sukkulan kyljestä tyhjyyteen
niin kuin joissakin elokuvissa muistaa nähneensä.
Vihdoinkin ymmärtää olevansa maailman napa.
Ymmärtää miksi eläimiä saattaa kadehtia.
Jos muu ei auta, voi koettaa uuden maailman luomista,
kaivaa kolon, kerätä varastoja talveksi,
tatteja ja marjoja, kuivattaa niitä nuotiolla,
alkaa nimetä asioita, joiden katsoo kaipaavan nimeämistä,
perustaa ilmansuunnat ja ansoittaa maailmansa rajat,
syödä nelijalkaisia ja saada niiltä voimat,
mennä kuoppansa pohjalle luustaveistettyine esineineen
ja laulaa itse keksimäänsä laulua.
Ehkä sitten voi etsiä sen metsätien ja autonsa sen varrelta,
kun on unohtanut, että koti on paikka,
jonka päälle on jo kaavoitettu ostoskeskus
josta sähköt on jo katkaistu, rouva lähtenyt,
mainokset kasautuneet eteiseen, kärpäset kukoistaneet,
sitten kuolleet nälkään ja partaterät ruostuneet
särjettyyn peilikaappiin. Maalliset huolet ovat hävinneet,
muuttuneet vähitellen täysin digitaalisiksi,
nousseet taivaisiin niin, että täytyy käydä virastossa
herättämässä itsensä henkiin, maksettava sakot,
rakennettava uusi ruumis, ja kytkettävä se verkkoon.
Metsästä tähän paikkaan on helppo palata,
kun tietää mistä on kotoisin.

Saarnaaja

Kun sanot:
ja niin edespäin
tiedän ettet tiedä
mitä on
edessäpäin

Jeesus Kristus
mulla ei oo rahaa
jeesus
mulla ei oo rahaa
mulla ei oo rahaa, mullaeioorahaa
ei rahaa jeesus
mulla
ei
oo
rahaa
jeesus
jeesus kristus
anna mulle rahaa
mulle jeesus
rahaa
jeesus
sillä sä oot lompakkomies
vapahtaja paras.

Mulla on kynä jossa lukee:
FK l Finanssialan Keskusliitto
En tiiä mistä oon saanut
Kynän
Tietääkseni en ole finanssi alan ihmisiä

Vaikka omistankin rahaa & massia
Omaisuus on mulle toisarvoista
Pidän arvossa hengkistä pääomaa
En esim katso immeistä vaatteisiin tai kledjuihin
Vaan haluan nähdä heidän sydämensä sisimpiin

Muuten
Buongriono kaikki kuumat
Italialais misut
!

Mutta puheet oli
Kynästä
Ihmettelen siis mistä olen saanut sen kynän
EN kirjoita eli
EN ole mikään kirjottelija
Enimmäkseen pärjään tietokoneella tai läppärillä
Käytän niitä spelaamiseen ja p0rnon runkkaamiseen
Jatkotilanteissa
Aion kuitenkin pitää
Kynää taskussa
Ihan vaan
Varmuuksien varalta

Buongiorno.

Allora,
no niin.

Voltate alla pagina centonovantauna
per favore, siis sivu satayhdeksänkymmentäyksi
È il capitolo diciasette, kappale seitsemäntoista

Ci sono vestiti per gli uomi e le donne,
eli miesten ja naisten vaatteita on tällä aukeamalla.

Olette italialaisessa vaatekaupassa
ja etsitte vaatetta, jonka laitatte
taitelijaystävänne syntymäpäiväjuhliin.

Toinen aloittaa: "Vorrei vedere...
questa minigonna rossa."

ja parinne, joka on myyjä, ojentaa sen teille:
"Ecco, per favore."

Voitte käyttää myös
painottoman persoonapronominin
objektimuotoa
joka yhdistetään sanaan Ecco:
"Eccola, per favore"

Ja ostaja sanoo:
"Grazie, ma questa minigonna è troppo stretto
avete una taglia più grande?"
Jos minihame on hänestä liian pieni.

Ja myyjä sanoo: "Mi dispiace, ma non abiammo.
Questa taglia è il più grande, che è.
Jos asiakas on hänen mielestään lihava, he he.

Avete domande, tutto chiaro? Ei kysyttävää?
Bene, cominciate per favore, viisi minuuttia

sitten käsittelemme vielä italialaista elokuvaa

ja futuurinmuodostusta.

Paastopaisti, paahto

Jos joskus vielä sanotte
että tässä teoksessa
kevyt tapaa raskaan
huumori sekoittuu vakavaan
tai että arkinen kohtaa ylevän

minä nauran teiltä
teidän kasvonne pois

Akateemisen vuoden avajaishaiku.

Yliopisto
kasvattaako viisautta,
vai lihottaako?

Viime minuutin haiku

Kärpäsbongari
riepottelee lätkäänsä,
raukka, rimpuillen.

Öäyh

Olen täysin kotona

kärpäsbongarin toimessa.

Aika kuluu näin

improvisaation parissa:

sylki tippuu jo katosta,

mitä se suuhuni tuokaan?

"Gruuvi sävel sven-
gaa
kun banaanikärpänen hen-
gaa."

sanoo Asterix,
joka a-
jaa la-
daa

ja jat-
kaa:

"On da-
daa
ja sit on da-
daa.

Tajusiks,
daa?"

            Täällä on soinut moderni jazz,

            tätä pöydänkulmaa 

            on naputeltu tuntikausia.

Pane merkille banaanikärpäsen lento

noiden sitrushedelmien ympärillä:

siinä on selkeitä viboja jäljellä.

           Aistitko tämän svengin?

           Kuinka vatsassa alkaa kiertää.

Vessapaperirullien hylsyt,

särkylääkkeet kutsuvasti esillä,

avaamaton viinapullo,

tämä savukekin on selvästi pummattu.

          Kokeile lakanoita,

          ne ovat vieläkin kosteat.

Tapetit ovat kellastuneet,

himokkaista ajatuksista kaiketi.

Siksiköhän täältä on viimein poistuttu?

         Katso näitä muistivihkoja.

         Niissä on puolikkaita ajatelmia:

"Tyger tyger burning bright..."

mitä helvettiä? Ajatella,

tämä raunio kulki huomioliiveissä

rakennuksilla, esitti määrätietoista.

         Mutta me saamme sen telkien taakse,

         vaikka näillä kirjastomuistutuksilla.

Vaikka kävisikin niin, että menettäisin kaiken: teoriani luhistuisivat, syksy siirtyisi vuodella ja kissani loikkaisi parvekkeelta kymmenennen kerran, voisin sentään mennä kauppaan ja ostaa oranssin liivin. Sitten kävelisin rakennustyömailla, kaduilla ja ratapihoilla ja ihmiset ajattelisivat, että näköjään on jotain vastuuta annettu tuollaisellekin.

Kaula-aukkojen kukinta-aika on nyt ohi.

Himo siirtynee heruttelemaan kunnialta.

Tekstit ja teoriat alkanevat kiinnostaa,

yönviileys herättänee lomakkeita

yhdeksänhäntäisine kissoineen.

Ihmiset alkavat syödä myrkkysieniä.

en ole kiinnostunut tulevastasi vaan menneestäsi

en ole kiinnostunut uskonnostasi vaan niistä joita et valinnut

en ole kiinnostunut taikinastasi vaan siitä miten kaulitset sen

en ole kiinnostunut kaljustasi vaan siitä miksi öljyät sitä

en ole kiinnostunut kulkuvälineestäsi vaan siitä missä vaihdatat siihen renkaat

en ole kiinnostunut seinistäsi vaan siitä miten ne kaatuilevat

en ole kiinnostunut piirakkareseptistäsi vaan ikkunalautasi basilikan kunnosta

ylipäätään en ole kiinnostunut vain sinusta

en ole kiinnostunut silmistäsi sillä ne eivät ole sielusi peili sillä sielusi peili ovat silmiesi ympärillä liikkuvat kasvojesi lihakset

enkä ole kiinnostunut ajatuksistasi vaan siitä miten esität ne

29.8.09 Georgsgatan 27

Näyteikkunassa riisutaan mallinukkeja

Sitten tytöt menevät kiiltävään kapakkaan puhumaan hiuksista

Sitten ohi kulkevat krishna-munkki, nahkahousuinen mies, lempeä vartija

Sitten nousemme ja lähdemme ysibaariin

Ja Ruttopuistossa vietetään häitä

Ja ateneuminkulman vihannesmyyjää halaa hippi

Jolloin juoppo tiputtaa pullon valdemaria asematunnelin Alepan eteen

Mutta ystävä on jo 65A:ssa Lauttasaaren sillalla

mielessään juttuja, jotka on pakko kertoa.

Merkityksiä

rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä

rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä rivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejärivejä

välejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejävälejä

Kumpulanlaakso

Katson ikkunasta vehreätä Kumpulanlaaksoa,
vertaan runoihin
siirtotyöläisparakeista, kahvinmustaa,
sänkeä ja ämpäriä,
näen mutaa ja mustan kissan,
hämärän illan, hämärän pullon
ja polkan vivahteet
kotiinpääsyä odottavien mielialoissa.

Vaan keväisin profeetat profetioivat:
tulee jeesus tai Sisäinen Sankari.
Sijoittajat sijoittavat aurinkoisia päiviä
näihin aitoihin multiin.
Syksyn rihmastot synnyttävät
itiöäitejä, kertomaan tuulelle tarinoita
onnellisista lopuista, uusista aluista.
On eräs kansa, jolle kaikki tämä luvataan.

Talvisin kai jäätelöä satoi.

Nyt kumpulanlaakso kasvaa japanilaisia puita,
joiden lomassa fasaani loikkaa
maissia, unikkoa, avomaakurkkua,
pittoreskejä mökkejä.
Solisee mesi, kolisee kottikärry
polkuja multaisia.
Elojuhlissa puutarhurit laulavat:
"Hyvä voima, joka kaavoittajat karkoittaa.
Oman pihan kitkeminen rauhoittaa."

Saatana soittaa kitaraa

Katusoittaja näppäili kitaraa ja lauloi:
You’re destined to do what others say.
Söin jäätelöä, kuuntelin kotvan ja
vippasin hattuun lantin – and
I took the man’s guitar away.

Keskiviikkoaamu

Aamu oli hikinen ja kylmä.

Pää löytyi ruoppaamalla,

ongenkoukut irrotettiin naamasta, 

virutettiin ja vahattiin.

Ruumiiseen kiinnitettäessä

hylkimisreaktiot olivat sapekkaita:

saatanallinen veri talttui lemmellä

ja kemikaaleilla.

Limerikintapainen

Oli orja kalterin takana,
ja nurkassa orjan lakana.
Näkyi tahroja monenlaisia –
vaikka verisiä, ei tähän liity naisia.
Katsokaas: se orja olikin pakana.

Oodi yleisönosastolle

Oi Suomi, katso, mihin maailma on menossa?

Kysyn vaan, ei voimat muuhun riitä.

Mun aamupuuron rauhoittavat tepsii.

On niin kuin taivaankannen päällä ois.

Siis kirjeitä mun kirjoitella täytyy

ja niitä joka lehteen lähettää.

Oon niin kuin kiuru: pellon päällä lennän

ja sieltä tähkäpäille huudan: "Herätkää,

                orjat pääoman miettimään!

On miettiminen harvinaista nykyään,

varsinkin omalle kohdalle ja lasten

ja eläinten, työttömien, vanhusten,

homoparien 

                 ja aikuisten kohdalle:

voi kuinka meitä holhotaan,

tai aivan liikaa sallitaan.

siis rohkeasti:

Mihin maailma on menossa?

Kysyn vaan."

-nimim. Huolestunut työtön juopunut yksinäinen ketjupolttaja

kaikki on nykyään niin harvinaista

Puolivuotistilinpäätös

(suomenruotsalaisesti murtaen)
Luovuuden määrä on universaali vakio.
Ajatellaan kasvain Luojan ohimoon,
huomaamaton porsaanreikä fysiikan lakeihin
tai psykologinen teoria jonka mukaan
ihmisen olemusta ei voi täysin määrittää.
Tai jotain hallitsematonta kuitenkin,
joka selittää kaiken, josta kaikki virtaa
syyt ja seuraukset ynnä muut:
miksi hammastahnalaatuja on niin monia
ja miksi niitä mainostetaan tv:ssä,
miksi ei ymmärretä että demokratian tarkoitus
on luoda ja ylläpitää vasemmiston valta-asemaa,
miksi ylipäänsä totuuden tavoittelu
ei ole kaikkialla kaikkein korkeimpana prioriteettina
ja miksi...
Äsh, anteeksi!
Ajatukseni katkesi.
Mieleni on toisinaan sumea, päämäärätön,
pikku uimari rannattomalla ulapalla.
Joka tapauksessa tarkoituksenani oli kehua ja onnitella
itseäni ja toveria hengen lujuudesta,
omavaraisesta, -ehtoisesta ja -toimisesta
sivistyksen harjoittamisesta,
joka nykyään on niin harvinaista.
Me sanalla sanoen ylläpidämme,
tarkennan: ylläpidämme helleenistä ihannetta,
minkä lausun rauhanmiehen painotuksin:
en puhu vähä-aasian valloittamisesta,
vaan vapaiden miesten harjoittamasta
filosofis- esteettisestä kilvoittelusta,
pienen soihdun kantamisesta
läpi pornon ja kaiken melskeen,
edistyksen kaavoittamisesta
tarkaksi ja kirkkaaksi, jykeväksi tulevaksi.
Olemme henkisesti jalostaneet maailmaa
jo puoli vuotta unohtamatta kehojamme,
hengen temppeleitä: sinisessä kuunvalossa
perseemme ovat veistokselliset.
Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Tämä ei kerro sinusta

Sanoa häntä romantikoksi
on sanoa valasta nisäkkääksi:
itsestäänselvyys,
mutta ei sittenkään tunnu oikealta.

Hän aloittaa:

Kun itkee sateessa,
Jumala ei huomaa --

Sitten hän jatkaa,
ja sitten hän lopettaa.

Eikä hänen äänensä sävyihin,
roikkuvaan kampaukseen,
lannistettuun suuhun,
samettitakin kauluksen
tupakantuhkan rippeisiin,
tahattomiin kurkkuääniin,
siristettyjen, sameiden silmien
aaltoilevaan katseeseen,
valokeilassa punoittavaan kaulaan,
hikeä patoaviin kulmakarvoihin,
kehnosti kahlittuihin koripallotisseihin,
ikivaluvaan ripsiväriin,
lannistettuun ryhtiin,
lannistettuun kaikkeen ja
tarpeetta korotettuun leukaan
ja tarpeetta korotettuun lasiin
ja tarpeetta korotettuun
kaikkeen,

niin, siihen kaikkeen
hänen ympärillään
tukimuuria pystyttävät
valmiit ihmiset
eivät oikein osaa,
tohdi puuttua.

"A thing of beauty is a joy forever"
-Keats

Romantikko kävelee kilometrejä
metsissä, purojen varsilla,
kumartuu tarkkailemaan
kukkia, kuoriasia, maan
muotoja ja harhanäkyjä,
yllättäviä ajan tai mielen,
jälkiä joita luonnossa kohtaa,
kiipeää korkeimmalle kukkulalle,
nousee varpailleen sen laella,
nuuhkii ilmaa etsien
ilmaisua, ilmiötä,
kenties sensaatiota, kauneutta
ja tietysti ikuisuutta,
kaiken kiihkeän muuttumisen
takana, kunnes jokin
nousee vertauksen muodossa
hänen mieleensä ja hän uskoo
löytäneensä sen: sensaation,
ikuisuuden, virtauksen, kaiken tuon
kätevään ilmaukseen ahdettuna.

Romantikko on aina vähän
surullinen, kaipaa jotakin
eikä tiedä mitä, ei suostu
kokeilemaa nykyaikaista
lääketiedettä, kokeilee vanhoja
konsteja, kokeilee naiset,
runouden, opiaatit, vedonlyönnin,
vakavan kirjallisuuden,
luonnontieteet, tutkii kaikkea
kiihkeästi etsien, mutta jättää
osan maailmankuvastaan
kyseenalaistamatta ja siksi kuolee
hulluna, konservatiivina, rikkaana ja
pöyhkeänä, köyhänä, onnettomuudessa,
sodassa, kaksintaistelussa, jne.
ja hänen jälkeensä tulevat muut:
ensin psykoanalyytikot, sitten
modernistit, postmodernistit
ja lopulta ihmiset, joissa elää
romantikon toivo, mutta jotka
tekevät kaiken niin nopeasti,
etteivät uskalla ottaa mitään vakavasti,
saati sommitella jotain jambista
pentametriä, kun on vaihtoehtoja,
vapautta, ideoita, informaatiotulvaa,
innovaatioita, itseilmaisua,
autonomiaa, yms, he ovat aina
vähän surullisia hyvä luoja:
kuka tekisi ihmisen valmiiksi
ja terapiasta kansalaisvelvollisuuden?

Nämäkin ovat asioita

Pysähdyn mielelläni liikennevaloihin.
Autot näyttävät niin onnellisilta saadessaan
huristella ohitseni kuin paraatissa.

Herääminen aamuviideltä avaa erilaisen kaupungin.
Varsinkin, jos on pakotettu lähtemään oitis ulos
hoitamaan jotain epätavallista askaretta.
Silloin näkee kaupungin raakana, kuulaana, odottavana.
Aamun kadunnaisella on mysteeri silmissään, ja
lokitkin näyttävät tietävän kaikenlaista.

Tupakanpoltto on ihanaa. Tuntuu hyvältä,
kun savu syöksyy keuhkoihin ja
levittäytyy lämmittämään koko kehoa.
Hedonismi ei ole minulle ongelma.

Viihdyn mainiosti kello neljän ruuhkassa.
Etenkin keskellä maantietä, kun jono ei liiku tuntiin
ja autot hurisevat kärsimättöminä.
Pientareella tai metsänkupeessa saattaa silloin nähdä jotain,
millaista ei muuten tulisi koskaan huomanneeksi.

Lisäksi on mukavaa jäädä hissiin jumiin.
Tuntuu kuin Jeesus antaisi lisäaikaa miettiä asioita.

Paradise Lost

On coitus interruptus lopettaa 

tää tupakointi ennen keuhkosyöpää,

sen punahehku vastentahtoisesti

sammuttaa ja kieltää huulten lämpö,

pois ilo, kaikki nautinto ja riemu,

myös raukeaminen ja liekki hidas

mi' halun polttaa poies uupuneelta.

On vetäytyä, vetäytyä pakko

nyt ennen sitä siunattua tilaa

kun sisäl' jokin kasvaa sekä lupaa:

"Tästedes voit sä kaiken unohtaa

ja tehdä niin kuin hyväks' näät ja tahdot

ja polttaa mitä mielit joka hetki,

mä hiukset sulta merkiks' siitä leikkaan,

myös uskon kohtaloon sä multa saanet."

Kurotan marginaalikusta-

ntamon painamaa runoteosta
suomalaisessa kirjakaupassa
kun sateenvarjo laukussani
laukeaa ennenaikaisesti

Esteettinen interludi

En minä kaipaa sellaista siivekästä
jonka huuto saa viimeisenkin kiljuhanhen
nyyhkyttäen nuupahtamaan,
vaikka pääsisinkin sen mukana
Afrikkaan muuttamaan,
vaan taivaanrannan, suuren pihan
ja punaiset kottikärryt
kukkumapuun juureen kumolleen.

oikeastaan

on vain

vaan

mieliaine,
sinämme vietvietä
vieriviereen rakkauas

myrkkyaaveen murhaajatuksilt
vääräkuultaja hautaushautausmaalt

pääsystästä

kiitokiiton siitäsiitän

Heisulivei!

Koulu jo alkaa:
siis kengät jalkaan!

Heisulivei, heisulivei!

Innokas heppu:
uusi on reppu!

Heisulivei, heisulivei!

Lempiaine äidinkieli:
virkistyy pieni mieli!

Heisulivei, heisulivei!

Käy matka hymysuin:
”Läksyt kesällä luin!”

Heisulivei, heisulivei!

Vieras setä koulutiellä:
”Poika pysähdyhän siellä!”

Heisulivei, heisulivei!

Koulutie

Oli unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti,
pulpetissakin kuorsannut lie.

Taas kirpeä aamu koittaa
yli heräävän kaupungin.
Jo miettii,
ken koulun aloittaa:
"Mitä päälleni
pukisin?"

"Josko laittaisin vihreän paidan
ja taitsit jalkoihin,
vaiko
keltaisen mekon
ja raidan-
ko hiuksiini värjäisin?

Jos näet matkani keskitiellä
näen ihanan, aamuisen:
pojan sinisen kohtaan siellä
ja katsehen sinisen.

Niin silloin
ei keltainen kelpais
ja röökikin olla sais
(punan kasvoilta kalventais)
ja höörluurit:
jytinä pumppais
tutinan
polvista
pois."

Ja hän unhottaa läksyn ja vaivan
ja kaiken niin kaunihiks saa.
Sillä jossain kaukana aivan,
elo ihana odottaa.

Saako jo nukahtaa?

Koko aamun
hoidin rampaani.

Lounaan jälkeen
pesin lampaani.

Kylpyhuoneessa
öljysin kampaani.

Vielä sängyssä
kynttilänvalossa
väsyneellä kielellä
laskin hampaani.

Joten miten olis?

Viaton mökkiruno

Tilanne on kestävä. Mutta hampaat on pestävä.

- Pauli

Tilanne on kestämätön

Olen limbomestari

Ylisuorittaja

Trapetsiköydellä

Uudelleen ja uudelleen

Alitan

Suomenlinnassa

Linnut liikkuvat trapetseillaan meren yllä.

On vaikea uskoa lentokykyyn
näkemättä tiiraa
joka tyrskystä kohoaa
nokassaan kimaltaen
typertynyt särki.

Vaikea olla sommittelematta
hyökkäyssuunnitelmaa
näiden pystysuorien muurien äärellä.

Nämä muurit tekevät
puolustajan kuolemasta ihmeen,
heidän tappiostaan kansanlaulun.

Ymmärtävätkö japanilaiset tämän parhaiten,
kun tulevat Eurooppaan,
voittamattomuuden ulkomuseoon,
kun mahdoton on syöksynyt taivaalta
heidän päälleen, luonut sukupolven,
jonka on pakko ymmärtää kaikki,
pakko seistä näidenkin muurien
äärellä kameran kanssa
ja synnyttää sukupolvi,
jonka täytyy ymmärtää kaikki.

Anagrammeja Paulin edellisen runon säkeistä

1) Välikohtausten isoäitini – viisisataa mielialaa.

2) Julkaisematon: “Uskollisena/selaa Eeva.”

3) Punavihersokeusuneksija! Mittaa käsikirja!

Aneemistavujenkkaa.

Minäenteitähtikuvioissalaisiasioitaivaalla.

Metasollauseissanojakavalliukenee.

Järkiehuviskinspiroimanaukkujaettaessa.

Leväperäisyydestä

Olisipa sisällänikin kuten järvessä:

lumpeet

tottelevat

särkeä

Turha päivä, kuollut päivä, idiootti päivä.

Nousta sängystä kahdeltatoista.

Ohjelmassa perässäkävelyä kaupungilla,
leväperäinen visiitti parillekin elektroniikkaosastolle.

Ruoaksi lihapiirakka kylmänä ja lihapiirakka lämmitettynä.

Keskinkertainen romaani joka päättyy kuolemaan Afrikassa.

Sanomalehdentilaajien ja narkkareiden arkea.

Suuri päivä niille jotka murtautuvat tähtien hotellihuoneisiin.

Jonkun perheenisänkin elämä muuttuu.
Hän löytää Laakson kalliolta elämänsä homoseksiorgiat.

Mikä yhdistää tämän päivän huomiseen, mikä eiliseen?

Illalla näen 15 senttisen etanan ryömimässä tien poikki.

Keskustelen papin kanssa uskosta myöhään yöhön. Lopulta nöyrryn ja tunnustan: humala todella on olemassa.

Uni massoille puhuvasta John Coltranesta:

En minä ole Jumala.
Minä vain luulen olevani Jumala.
Teknisesti ottaen siinä ei ole mitään eroa.
Polvistukaa.

Uni linnusta, jolla ei ole nokkaa eikä siipiä. Uni dinosauruksesta, joka ainoana laumastaan tietää kaiken loppuvan pian. Uni kuutiosta, joka halkaistaan ja halkaistaan ja vielä halkaistaan. Uni pajusta, jonka kissaa tyttö silittää kaihi silmissään. Uni kaivinkonekuljettajasta, joka päättää hakea eleganssia pietarilaisesta balettikoulusta. Uni elävästä kuolleesta, joka ei löydä määränpäätään. Uni rakkaasta, joka ei löydä määränpäätään. Uni lähijunasta, joka ei löydä määränpäätään. Uni tummanpunaista laidunta pyyhkivästä sadeverhosta. Uni karitsasta. Uni Herramme Jeesuksen Kristuksen uhrityöstä. Uni Gabrielista. Uni sappista verta tihkuvasta pillusta. Uni chat-juontajasta (MTV3:n Nelli). Uni rakkaudesta. Uni kiehuvasta järvestä. Uni jäästä. Uni säästä. Uni lumesta. Uni unesta. Uni silmäluomiinsa totuttelevasta keskosesta, joka ymmärtää elämästä oikeastaan kaiken olennaisen. Uni planeetasta, jonka kaasukehän pohjan paine ylittää 100 000 000 baria. Uni avaruuslaivasta, joka suorittaa planeetalle pakkolaskun. Uni laivan perämiehestä, jonka tytär on tunnettu unienlukija. Uni Abraham Lincolnista. Uni orjasta. Uni vapaudesta. Uni kalastusreissusta. Uni kanteleesta. Uni rock-konsertista. Uni Robbie Williamsista. Uni Happoradiosta. Painajaisuni. Päiväuni. Toiveuni. Uni, josta ei herättyään muista kuin tunnelman. Jokin hyvin tavanomainen, arkinen uni. Uni, josta herää itkien. Uni, josta herää itkien, mutta se on hyvää itkua, sillä yhtäkkiä on ymmärtänyt, että kaikki järjestyy kyllä. Uni, josta ei herää. Uni pohjalaisen maatalon talvisesta pihamaasta, jota pitkinä öinä valaisee yksi ainoa särisevä pihalamppu.

Pikku-uutinen

Kesäyö, elävien kuolleiden yötön yö.

Kotona on jäänyt televisio päälle.

Viimeisiin lähijuniin nousee vainajia.

Eikä chat-juontaja osaa vaieta.

                                Aamu valkenee,

                                syreeni kukkii

                                ja seireeni laulaa.

Unohtuneiden trubaduurien kapakassa
seinälle pysähtynyt kello muistuttaa:
vain menneisyys on jäljellä.

Ja lasit seisovat
ja juomat seisovat.

Ja miehet istuvat
ja miehillä ei seiso.

Vaan nurkkapöydässä, missä muuallakaan, juonii
rasvatukkainen, lasisilmäinen turjake hurmeista kostoa.
Mutta pulma kaihertaa: häntä kun epäiltäisiin heti!
Viimein aamun pienimmillä tunneilla ajatus saapuu:


lenkkeilijä on aina matkalla johonkin

lenkkeilijällä on tavoitteita

jos puistossa tapahtuisi murha

kukaan ei epäilisi lenkkeilijää


Oivallus suojapeittonaan
turjake rohkaistuu, maksaa
ja lähtee oitis matkaan.

Ovi käy.

Televisio jää välkkymään seinälle.

Sitä katsellaan hyytelösilmin.

Pölyttynyt ruutu on muuttanut kuvan mustavalkoiseksi.

TAITEILIJA MALLIA "SUCCESS"

Ilmainen näyte:

"Unohtuneiden trubaduurien kapakassa

seinälle pysähtynyt kello muistuttaa:

vain menneisyys on jäljellä..."

-Pauli Tapio

Nordea: 425013-666090

Sampo: 80002-950123381

OP: 574131-202888694

Säästöpankki:440550-266371

Viite: 197669

Y-tunnus: 55861465

Vastaanottaja: Runopojat ry

Summa: 19,99€/säkeistö

Tilaukset: kommenttikenttään

Säkeistöt lisätään, kun maksut näkyvät tilillä.

TAITEILIA MALLIA "FAIL"

”Siinä on sitä jotain,” hän pohtii ja jatkaa:

”mitä ei pysty sanoin kuvailemaan!”

Ja hän siristää vetisiä silmiään

ja hivellen partaansa

unohtuu.

Tässä esitellyt ihmiset

Koulukiusattu on saanut masennuslääkkeitä.          

Koulukiusaaja on saanut masennuslääkkeitä.     

Heidän sisällään on jotain punaista:                          

kuin velttoa, heikosti sykkivää lihaa.                   

He tarvitsevat punk-yhtyeen rääkäisyn:                     

TURKISTARHAAJA MITEN NUKUT YÖSI?

TURKISTARHAAJA MITEN NUKUT YÖSI?            

TURKISTARHAAJA MITEN NUKUT YÖSI?

He muistavat kuinka laulaja repii paidan pois         

ja kaataa tekoverta päälleen, läpsii vatsaansa

                                                    mikrofonin edessä,

mistä vanhimmat katsojat lähinnä huvittuvat.        

Turkistarhaajan pojalla on punk-yhtye                   

treenikämppä on autotallissa.                                     

Vanhemmat tarvitsevat unilääkkeitä                       

ja viimein nukahtaessaan he eivät näe unia.            

                                                                                          

                                    He eivät ole oikeassa,

                                    vaikka olenkin samaa mieltä.

Fin/landia

Vuodenaika, johon tapahtumat sijoittuivat, mainittiin romaanin ensimmäisen luvun ensimmäisessä kappaleessa. Sen koomin siihen ei viitattu.

Keskivaiheilla päähenkilöt tarkastelivat kellarissa erästä vuotavaa lasipurkkia. Sen sisällä oli jotain punaista: kuin velttoa, heikosti sykkivää lihaa.

Huipulla kuvattiin mielivaltaisia, taltalla suoritettuja tappoja. Sankarin kohtalo jäi avoimeksi.

Kirjan lopussa oli painoteknisistä syistä useita tyhjiä sivuja.

Burj Dubai

Yllä Allahu akbark vain.

Huipulla Higgsin bosoni.

Tämän teetti täystyöllisyys.

Tätä se vaati tai sotaa.

Jotta aavikollakin olisi merinäköala.

Jotta häviäjillä olisi kunnon paikka mistä hypätä.

Nöyrästi tuuli kiertää temppelin,

tarpeettoman vain jos on olemassa

myös jumala tai edistystä.

Bondage

Luen romaania puistossa.

Tekstiä sivuilta, joita

tuuli kääntelee eteeni.

Bear Park Café

Karhupuistossa vanha rouva ruokkii puluja mutta hätistää lokin pois.

Uusi alaluokka tekee kung-po -kanaa entiselle alaluokalle.

Lippakioskilla myydään "perinteisiä irtokarkkipusseja".

Verestelen perinteisiä muistojani perinteisellä kahvilla ja tupakalla.

Auringossa farkkupukuisen miehen croissant näyttää viinapullolta.

Mutta tunnistan kangastuksen, minut on kasvatettu kriittiseksi.

Näen kaukaa milloin ihmiset ovat normaaleja. Ne muut voin kiertää.

Olen kävelevä gentrifikaatio. Kysymys on siitä, mitä tarinoita uskoo.

Helsinki on joko mahtava skeittipaikka, lapsiperheiden paratiisi,

talouden veturi tai hämärä ratapiha ja rahat tai henki.

Vasta kun olen nurkan takana, alkaa tatuoitu korsto hakata sivullisia.

Tsuku tsuku

Älä lyyhisty kadulle,
älä asfaltoidu.

Älä uuvahda ladulle,
älä lumetu.

Kuuntele raiteita, niiden rytmiä,
vaan älä pysähdy, ruostu kiinni.

Anna aikaa. Anna sen kulua.

Muistatko?

Se auttaa lokkiakin. Pulua.

Ei anteeksi tarvitse
kenenkään anoa.
Sen vain haluan
suoraan sanoa.

Äläkä anna taivaan painaa yllä.

Kaikki järjestyy kyllä.

Ratamonlehdet povaavat minulle suurperhettä.

Rikkaruoho-optimismia: kaikki on nykyään mahdollista.

Sivuhuomiona: juon viiniä. Nykyään paljon.

Onko ok jos en kehtaa myöntää sitä enään?

Vaikka kyllä minä osaan huolehtia itsestäni.

Niin kuin sinäkin. Itsestäsi.

Onko ok jos käyn tässä kadulla kontilleni?

Olen paikallisia kyllä. 

Mutta suhtautukaa yleismaailmallisesti:

ken kadulle lyyhistyy, hän asfaltoituu.

Ja vihmoo tuuli ja sade ja yö, koko taivas.

Se tavuviiva-taivas. 

Rakkaus ei ole ikuista



Tämäkin on hahmotelma



Tähtiä puitten läpi



Hän on hahmotelma



Hän on tyypillinen mies



Neuroottisuuteen asti vaimoharhainen



Yö



Eskimoilla on lukemattomia sanoja lumelle



Rakkaus on lumivalkoinen



Rakkaudelle eskimoilla on vain yksi sana



Pakkaus on lumivalkoinen



Pakkaus ei ole ikuista



Vain sisältö



Tähtiä pleksilasin läpi



Tuulen läpi



Vittu vavisuttavan tuulen läpi



Kaiken juuriltaan ravisuttavan tuulen läpi



Tähtiä

Ilosaari 08

Laulurinne on purkautuva tulivuori klo 13:00 lauantaiaamuna 

makaan sen sydämmessä sykkyrällä

rikkiin upotettu sammakonjalka kytkennöistä vapaa.

Laulurinne on valtimo jonka seinämiin takerrutaan

savuna ja sirpaleina. Joka oli ennen terve punasolu

juoksee nyt vimmatusti batman-päähineessä,

napapaidassa, kiljuen heittäytyy vatsalleen

ja luisuu kuraista rataa pitkin.

Laulurinne on kummallinen petokala,

elohopeaa niellyt, suomut peltipurkkeja,

kruunukorkkeja. Laulurinteen koskematon väki

Anselmi ja Dynamo häkämyrkytyksen 

voimalla heräävät vouhkaamaan:

"Pullopilluvittuviinaröökirokkihomojätkä

Saikko vittu? Meikä sai! Ja vitut sait. 

No niinpä sainkin. Ime munaa. No en ainakaan sun."

Ne pörräävät mukavuusalueellani, Dynamo sähköttää,

niveleni säpsähtää, tupakkani syttyy, aavistan

miltä Darfurissa tuntuu: "Miksi muka minua

ei tänään joku tappaisi?" Kolmas maailma, kolmas taivas,

kyllä minä kuolisinkin. Herään yöllä ja tarkkailen

kuolemaani: Tahraisessa Borat-uimapuvussaan

joku paikallinen tornaado hyppii telttani päällä,

turha kysyä miksi. Vittuilen sille niin kuin se olisi

ihminen ja se katoaa.

Tämän maailman vapaat miehet eivät ole Nuuskamuikkusia. 

Lierihatun ja huuliharpun tilalla

Ray-Banit ja stereot. Aurinko hirvittää taivaalla. 

Pitäisikö tämän olla hyvä juttu?

Ystäväni onnistui paeta paljain jaloin eräänä aamuna.

Jään yksin. Minä ja nämä nuoret naiset ja joku 

vittumaisesti pörisevä moraali, joka rakastaa mätänevää lihaa.

Aamuyöllä valtimo repeää, suihkuaa taivaalle

ja roskapönttöjen kansia paukutetaan manauksen tahtiin.

Nukkuvat heräävät kun tuli on jo tarttunut niihin

ja lauma kasvaa ja painuu saveen, syö itseään,

kuluttaa kaiken hengitysilman, kiehuu elävältä kuin matelija.

Niin tapahtuu maailmanloppu useilla tavoilla. Päättyy yö,

päivät päätetään ja muisto on kuin ylensyöntiin kuollut

naakka tai aivan hullun kokoinen mato.

1L0544R1C0CK
1L0V44R1R0CK
1L0544R1R0CK
1L07544R1C0CK
1L0V44R1C0CK
1L07544RIR0CK
1L0544R1C0CK

01 073 6641105

"Sous le pont 683243 coule l'125454"
- 5237871 Apollinaire

0!

Oi 53811,
53811!

Olet 5x,
olet 5x + 6
olet 5x^2 + 7b +6!

ja 1+1 kuin 2+2

eivätkä 7785 riitä,
eivät 30, Eivätkä 0069

ja vielä enemmän, vielä...

vielä 1738,

1738 89 7 1738 0
53811
1879
553 42
53811
89 0 0
4409.

53811 minun omani
vain mahdoton tää 048, 048...
048...
048...
048...
048...
048...